Meshuggah tarjoili selkäsaunat viimein myös klubiolosuhteissa

Yli kymmenen vuotta ehti vierähtää ruotsalaisen matikkametallinero Meshuggahin edellisestä Suomen keikasta klubioloissa, mutta viimein bändi pääsi lahden tällekin puolelle ja vielä kolmen keikan voimin. Muutaman kerran bändi on ehtinyt käydä sentään festareilla tässä välissäkin, mutta normiksi ehti muodostua klubikeikkojen jatkuva peruuntuminen eri syistä, välillä lähti vokalistilla ääni, välillä kitaristin hermoradat olivat vinossa ja muitakin täysin valideja syitä matkan varrelle taisi osua. Viimein kuitenkin päästiin asiaan armon vuonna 2013 ja Seinäjoki ja Tampere saivat nauttia ennen tätä lauantaista Nosturin keikkaa näistä metallisista polyrytmeistä.

Meshuggah on viime vuosina kerta kerran jälkeen vienyt tyyliään raskaampaan ja teknisempään suuntaan. Ensimmäistä ja viimeisintä tuotosta vertaillessa ei kyseessä oikeastaan ole edes sama bändi. Toisaalta bändi on orgaanisesti kehittynyt vuosien aikana ja varmasti myös suosion kasvu on antanut bändille uskoa pyrkiä vuosi vuodelta teknisempään, raskaampaan ja yksinkertaisesti mahdottomampaan suuntaan. Kaveri esittikin ennen keikkaa ihan validin kysymyksen: onko maailmassa edes olemassa Meshuggah-koveribändejä. Pikainen googletus sentään kertoo muutamasta yrityksestä, mutta nekin ovat vuosien takaa. Ei taida kovin monella bändillä taidot riittää.

Nosturissa bändi tarjoili yllättävän paljon kahteen uuteen levyyn keskittyvän setin. Kummaltakin levyltä kuultiin viisi biisiä ja vain mausteeksi tarjoiltiin yksi raita Nothing-, Chaosphere- ja Catch 33 -levyiltä. Ehkä kokonaisuus siksi jäikin jonkin verran yksipuoliseksi, koska setissä esiteltiin käytännössä vain bändin tuoreimmat kuulumiset.

Täytyy nimittäin myöntää, että tuollaisen vyörytyksen alla tunti alkaa olla melko raskasta. Huomasin sellaisen yksinkertaisen keinon, että Meshuggah on silmät kiinni kuunneltua melkoisen päräyttävä kokemus. Eihän noissa miehissä mitään katsomisen arvoista olekaan, ellei ole soitinfanaatikko, joka haluaa nähdä kaiken mahdollisen näiden miesten tekniikasta.

Ei keikka missään nimessä huono ollut, tekniikka edellä mentäessä on vain yksinkertaisesti todella raskasta keskittyä tarpeeksi. Aivot yrittävät prosessoida kuulemaansa, mutta eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään ylitsevuotavaa tietomäärää tarpeeksi tehokkaasti enää jonkin ajan kuluttua. Hieman oli olo kuin selkään saaneella keikan jälkeen.

Lämppäreinä Nosturissa (ja muillakin Suomen keikoilla) nähtiin Seinäjoen ylpeys Nicole ja espanjalainen Angelus Apatrida. Espanjalaiste varsilenkkariträssistä ei lopulta ehditty kuulla kuin yksi biisi, ja ihan kivastihan tuo lätkytteli perinteisissä tunnelmissa. Toki täytyy myöntää, että jo tuon pikapalan perusteella mistään tulevaisuuden suurnimestä ei ole kyse.

nicole_130420

Nicole puolestaan pääsi yllättämään pahan kerran. Muutaman vuoden tauko on vienyt bändin tyylillisesti jopa lähelle Meshuggahia. Sopi oikeastaan erittäin hyvin lämppäriksi näille lauteille. Ilkka Laitila on vienyt laulutyylinsä jo lähes tunnistamattomaan suuntaan ja epäilyksiä alkoi oikeasti herätä bändin laulukielestä. Teknisesti bändi jatkaa monipuolisempaan suuntaan ja alkaa tosissaan jo kilpailla millä tahansa markkinalla, jopa kansainvälisesti. Mielenkiiinnolla odotamme mitä studiosta keikoille revityn bändin uusi levy tulee pitämään sisällään.

Tässä vielä keikan settilista Spotify-listana, jos et paikan päälle päässyt.

Mahdollisesti jotain samankaltaista