Melvinsin “sugar daddyt” Tavastialla

The Melvins
Helsinki, Tavastia 21.10.2011
Kuvat: Juha-Pekka Vanhatalo

Amerikkalainen hihhuli Harold Camping julisti toistamiseen maailmanloppua, ja nyt ajankohdaksi oli määritelty viime perjantai ja kaiken lisäksi tarkalleen klo 21 meidän paikallista aikaamme. Se oli täsmälleen sama hetki, kun legendaarisen alternativerockbändin The Melvinsin oli määrä aloittaa keikkansa. Jos tämä keikka olisi jäänyt allekirjoittaneen viimeiseksi kokemukseksi tällä pallolla, en olisi ollut tippaakaan pahoillani. Itse asiassa maailmanloppu olisi suorastaan huvittavan osuva encore Melvinsin keikalle. Jospa vuonna 2012 osuu kohdilleen?

Olin odottanut tätä hetkeä uskomattoman kauan. Melvinsistä on vuosien varrella kasvanut minulle äärimmäisen tärkeä bändi – eikä vähiten bändin uuden nousukauden myötä, ts. Big Business -duon kanssa yhteenliittymisen jälkeen. Yhteistyön tuloksena Melvinsin kolme viimeisintä albumia ovat silkkaa timanttia, eivätkä mielestäni häviä tippaakaan vertailussa yhtyeen varhaisille klassikkoalbumeille. Mutta ennen kaikkea toinen rumpali Coady Willis ja basisti Jared Warren ovat herättäneet vanhat mestarit King Buzzon ja rumpali Dale Croverin panemaan parastaan live-keikoilla. Rumpalikaksikko on useaan otteeseen haastatteluissa todennut kilpailevansa lavalla keskenään ilta toisensa jälkeen haastaen toisiaan entistä parempiin suorituksiin. Tämä todellakin näkyy ja kuuluu keikoilla. Vaikkakin kaksikko tahkoaa useasti samoja rumpukomppeja, on keikoilla tilaa improvisaatiolle. Kaksikko täydentää osuvasti toisiaan ja kappaleet elävät hillitysti keikoilla. Jared Warren on puolestaan Melvinsin vahvin basisti kautta aikojen. Kunnioitettuun Trevor Dunniin verrattuna Warrenin eduksi nousevat hänen vahvat laulusuorituksensa, eikä voi kieltää, ettei uusilla Melvins-albumeilla olisi monia Big Businessilta kuulostavia kappaleita.

Helsingin keikalla soitettiin melko lailla sama setti kuin edellisenä iltana Tampereella. Voi olla, että setti oli täysin identtinen. Keikka alkoi sopivan usvaisesti vanhalla Lysol-albumin avauskaksikolla, kunnes esitys heräsi henkiin suorastaan nerokkaalla The Water Glass -kappaleella, jonka huuteluosuus innosti yleisön mukaansa.

Tämän jälkeen esitys oli silkkaa neroutta, ja nautin korvia huumaavasta meluvallista ilman minkäänlaista vastustusta. Tuttuun tapaansa yhtye ei turhia puhellut, ja ainoat ulkomusiikilliset kontaktit olivat basisti Warrenin lavalta taklaama fani, sekä ironinen we thank you, I thank you -hokema keikan loppupuolella.

Verrattuna toissa kesän hivenen vaisuun vetoon, tällä kertaa bändi soitti kappaleita koko laajasta tuotannostaan. Kesän 2009 keikka painottui sinänsä mainioon Nude with Bootsiin ja Houdini-klassikkoon. Juuri julkaistulla vuoden 2010 keikkaääniteellä Sugar Daddylla oli tasan kaksi samaa kappaletta kuin Tavastian keikalla. Vaikkakaan best of -sanonta ei istu Melvinsiin millään tavoin, nyt klubikeikoilla kuultua settiä voidaan sellaiseksi nimittää.

Sugar Daddy -livekiekosta voi vielä mainita, ettei sen perusteella oikeastaan saa kosketusta bändiin toivotulla tavalla. Yhtye on todellakin kuultava paikan päällä. Tosin Sugar Daddyn ehdottoman kohokohdan, Eye Flys -kappaleen, olisin mielelläni kuullut myös Suomen keikoilla. Melvins on siis edelleenkin marginaalissa eikä edes halua poistua sieltä. Hyvä niin, sillä tämän bändin voi tulevaisuudessakin tavata sen luonnollisimmassa elinympäristössä: pienillä ja hikisillä klubikeikoilla ympäri maailmaa.

Kuuntele Sudar Daddy Spotifyssa

 

Mahdollisesti jotain samankaltaista