Megadeth: Th1rt3en (2011)

Megadethin kolmastoista pitkäsoitto on kolmentoista tasavahvan vetäisyn nippu, jonka päättää tietysti biisi nimeltään 13. Epäonnen numerolla onkin nähtävästi oma paikkansa Dave Mustainen päässä, onhan bändin taival ollut melkoista vuoristorataa alusta saakka. Megakuoleman viime vuodet ovat kuitenkin olleet nousujohteisia, ja nyt kun Mustainen vanha aseveli Dave Ellefson on liittynyt takaisin bändin riveihin, ovat odotukset uutta kiekkoa kohtaan korkeat.

Th1rt3en tuntuu summaavan bändin viime vuodet ja materiaalista huokuu hiukan sitä samaa fiilistä, kuin klassikoksi laskettavan vuoden 1990 Rust in Peace kiekolta. Perinteinen thrash onkin astunut taas esiin ja monella tapaa ryhmä kuulostaa nyt vanhemmalta kuin esimerkiksi vuoden 2009 Endgamella.

Bändin sopimus on katkolla Roadrunnerin kanssa ja Mustaine on jo moneen kertaan todennut, että hän tulee olemaan iloinen päästessään yhtiöstä irti. Liekö se sitten ollut syynä vai mikä, mutta uudelta kiekolta löytyy yllättävän paljon kierrätettyä materiaalia. Levyn käynnistävä Sudden Death kuultiin jo lähes puolitoista vuotta sitten Guitar Hero: Warriors of Rock pelissä. Lisäksi biisit Black Swan, Millennium of the Blind ja New World Order on julkaistu jo aiemmin eri muodoissa. Täysin uusista biiseistä tukevimmin persauksille monoa tarjoavat sinkkuraita Public Enemy No. 1 sekä mustainemaista mustuutta huokuva Guns, Drugs & Money, jolla bändi rullaa eteenpäin kuin kunnianpäivinä konsanaan.

Th1rt3en on vahva näyttö bändiltä, jonka tasaisen vahvaan jälkeen on ehditty jo tottua. Lätyltä löytyy monta perusvahvaa siivua, mutta samalla se kuulostaa aavistuksen verran varman päälle pelatulta julkaisulta. Biisit tippuvat takuuvarmana jonona ja levyn äärellä kieltämättä viihtyy, mutta samalla se mystinen kipinä tuntuu hiukan himmentyneen – tai ehkä rieska pitäisi vain pystyä kuuntelemaan 16-vuotiaan korvin. Kukapa tietää.

4/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista