Magenta Skycode syleili taivaita

Turun Klubi 3.11.2010

Edellinen todistamani Magenta Skycoden keikka ei vakuuttanut. Vuosi sitten Dynamossa esiintynyt orkesteri keskittyi tunnelman luomisen sijaan kitaroidensa virittämiseen, eikä jo tuolloin esitetyistä uusista biiseistä jäänyt muuta mieleen kuin ylenpalttisesti käytetty naislaulajien taustatuki.

Jori Sjöroos on Turun poikia, ja tämän huomasi viimeistään narikkajonossa. Odotetusti hieman myöhässä alkanut keikka herätti epäluulot jo ensitahdeillaan. Lujalla toistuneet konerummut ja basso puurouttivat äänen, ja hienoista valoista huolimatta mahalaskun merkit olivat ilmassa.

Vetääkö Jori varjoaan nopeammin?

Vetääkö Jori varjoaan nopeammin?

Kaikki kääntyi avauksena kuullun The Simply Pleasuresin puolivälissä, jolloin Sjöroos sai käteensä kitaran – ja kas, soundit paranivat hetkessä. Kerran kyseessä olivat uuden Relief-albumin julkaisukekkerit, tarjottiin tuoretta materiaalia siekailematta. Kipling, Night Falls on the Rifle, Sometimes ja King of Abstract Painters todistivat Sjöroosin visioiden toimivuuden myös livetilanteessa, ja tällä kertaa taustalaulutkin istuivat kokonaisuuteen saumattomasti.

Häikäisevää tunnelmaa

Häikäisevää tunnelmaa

Reliefin piti ilmestyä jo aikoja sitten, mutta PMMP:n kiireet ja luultavasti perfektionismi viivästyttivät julkaisua. Osa kappaleista on tuttuja jo single- ja EP-julkaisuilta, minkä vuoksi yleisö oli tavallista paremmin sinut uuden materiaalin kanssa.

Illan teki erikoiseksi sen poikkeuksellinen tunnelma. En hetkeen muista kokeneeni keikkaa, jossa kappaleiden välissä voi kuulla vain harrasta hiljaisuutta. Viritystauot pysyivät kurissa, välispiikeissä oltiin kiitollisia ja muistettiin myös lähisukua. ”Tulitteko te autolla?”, lähtivät terveiset vanhemmille.

Nousujohteinen illan kruunasivat uuden albumin The Old World ja We’re Going to Climb, jonka loppuhetket Sjöroos lauloi yleisön seassa bongaten samalla useita tuttuja. Encoren yhtye veti varman päälle: Luvher Oh Hater -kappaletta täydensi vielä tajuttoman tyylikäs Red Eyes. Voi olla, että Sjöroos viihtyy paremmin studiossa kuin lavalla, mutta käy se homma välillä valokeilassakin.

Kuvat: Anna Gradistanac

Mahdollisesti jotain samankaltaista