Machine "Fucking" Blaah jäähallissa

100201_hatebreed02

Kuva Xenija Balsara

Heti kärkeen haluan esittää pahoitteluni, ettei keikkaraportti koske kuin Konepään settiä. Äkkikomennus Mikkelistä toiseen persereikään, Helsinkiin, yhdistettynä erittäin heikkoon ajokeliin esti Hatebreedin sekä Bleeding Through‘n raivon kokemisen. Ihan kuin myöhästyminen ei olisi vituttanut tarpeeksi, löimme matkalla vetoa monennen biisin aikana kitaristi Phil Demmel kuupahtaa lavalle Sonicspheren tapaan. Kukaan ei voittanut, sillä mies kesti pystyssä loppuun saakka ja toi vielä kaupanpäälle lavalle kaivattua menoa moshaten päänsä lähes irti sekä heittäen messevän Van Halen -hypynkin.

Pitkän linjan Machine Head -fanina ja monta kertaa poppoon rautaisuuden todistaneena kuumotukset kohdistuivat ensimmäiseen varsinaiseen headline-vetoon Suomessa sitten 2004. Pitkässä settilistassa komeili vanhoja ja harvoin soitettuja helmiä (Spine, Exhale The Vile, Struck A Nerve), konkarit hallitsivat soittimensa ja yleisö oli ekstaasissa. Harmi vain että lavakäyttäytymisen osalta bändi on päässyt rutinoitumaan lähes Metallican tasolle. Monelle ensikertalaiselle keikka toimi vähintäänkin koko rahan edestä, joka kävi ilmi useaan otteeseen On the Rocks -baarissa käydyissä jälkipuinneissa, mutta itse turhauduin yhä enemmän setin edetessä.

Kuva Xeniya Balsara

Kuva Xeniya Balsara

Valtavien circle pittien seuraaminen ja perseen homehduttaminen istumakatsomossa söi miestä minuutti minuutilta, eikä laulaja/kitaristi Robb “Fucking awesome” Flynnin lavakarismakaan yltänyt ylälehtereille saakka. Mies on hokenut samoja kuivia välispiikkejä jo vuosikaudet, mutta tällä kertaa mukaan oli eksynyt jopa yksi(!) uusi line. “Keep your fucking head banging” -repliikki tehosi yleisöön kiitettävästi, sillä sen verran mallikkailla liikeradoilla tukat heiluvat puoli tyhjän kentän puolella. Sirkkelipitit pyörivät Flynnin komennuksesta niin isosti, että nykypolven nuorilta voimat loppuivat jo puolen minuutin ravaamisen jälkeen, jonka takia jengi ei varmaan jaksanut mitään varsinaisia mosh pittejä enää muodostaa.

Keikan jälkeen tavoitin junnujen seassa painineen keski-ikäisen läskin, Ex-Dauntless-vokalisti Ari Niemisen, joka kommentoi seuraavasti menoa kentän osalta: “Keikka alkoi raivokkaasti ja circle pit pyöri hurjasti. Itse tuli oltua mukana taas ja tulihan sitä kerran otettua melkein lukuakin, kun taas joku “punttijuntti” taklasi lätkätyyliin ja allekirjoittanut jäi muutaman tyypin alle. Adrenaliinihumalan takia en pysty nyt muistamaan missä biisissä tuli wall of death, mutta sielläkin tuli sitten juostua. Mitä tulee bändin ulosantiin, Halo jäi mieleen ehkä parhaiten. Muutenkin koko keikasta jäi erittäin positiivinen fiilis. En sitten tiedä miten paljon tuo riehuminen vaikutti asiaan ja veikkaan, että jos olisin istunut koko keikan penkillä katsomossa, olisi fiilikseni ehkä hieman toiset.”

Machine Headin näkeminen on vähän kuin tilaisi Big Macin, tietää 99% varmuudella mitä tulee saamaan. Onko se hyvä vai huono asia, sen jokainen näkee omalla tavallaan. Itsekin olisin, Arin tapaan, ollut varmaan ihan fiilareissa kentän rytinöistä, mutta nyt käteen jäi vain yllätyksetön lavashow sekä hyvä soitanta, jonka osalta Machine Head ei ole pettänyt allekirjoittanutta kertaakaan. Vaikka Konepään miehistöön on vanhuus iskenyt ja biiseihin tullut teknisyyttä, tällaista live-asennetta kaipaisin edelleen: http://www.youtube.com/watch?v=wPGmx7pg4vA

Kuva Xeniya Balsara

Kuva Xeniya Balsara

SETTILISTA:

1. Imperium
2. Ten Ton Hammer
3. Beautiful Mourning
4. Spine
5. Wolves
6. Days Turn Blue To Gray
7. Seasons Wither
8. Aesthetics Of Hate
9. Old
10. The Burning Red
11. Exhale The Vile
12. Bulldozer
13. Struck A Nerve

ENCORE:

14. Halo
15. Davidian

Keikkaraportin on kirjoittanut Johnnie Cochran Jr.

Mahdollisesti jotain samankaltaista