Lyhyesti: Dwarves

Kuva: Jarkko Veijalainen

Kuva: Jarkko Veijalainen

Eräänä marraskuisena tiistai-iltana tein täsmäiskun Tavastialle aikomuksenani kuunnella hieman punk-musiikkia. Kuukausi ennen h-hetkeä hajonneen Kakka-hätä 77:n tilalle saadun toisen Bergman-orkesterin The Heartburnsin lämmittelykeikan missaus muiden kiireiden takia oli valitettava fakta ja tiedossa jo etukäteen. Niinpä en yrittänytkään ehtiä yhtään kymmentä aikaisemmin paikan päälle. Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja tallustin Tavastian saliin sekunti sitten avattu kalja kädessä tismalleen sillä hetkellä kuin Blag orkestereineen aloitti soiton Dominator-kappaleella. Like a pro!

Blag ja taustaorkesteri. Näin voisi ilkeämielisempi nimittää Tavastialla esiintynyttä Dwarves-kokoonpanoa. 80-luvun puolivälistä asti pahennusta herättäneen punkremmin alumnilista on toki mittava, mutta ydinkaksikkona on aina häärinyt vokalisti Blag Dahlia (Paul Cafaro) ja kitaristi HeWhoCannotBeNamed (joidenkin tietojen mukaan Pete Vietnamcheque). Nyt jälkimmäinen loisti jostain syystä poissaolollaan.

Oli miten oli. Tavastian lavalla heilunut nelikko soitti erinomaisella intensiteetillä Dwarves-yhtyeen biisejä, ja paljon. Vajaan minuutin mittaiset kappaleet vaihtuivat välillä lennostakin ja muodostivat hektisiä sikermiä. Bändi sai noin kolmen vartin settiin ängettyä runsaat 30 biisiä ja kaikki olennaisimmat helmet kuultiin. Free Cocaine, Satan, Backseat of My Car, Drugstore, Fuck You Up and Get High, We Must Have Blood, Everybody’s Girl, Astro Boy sekoittuivat sulavasti uudempiin kappaleisiin. Vaikka yhtyeellä on 2000-luvun levyillä vaikka mitä härpäkettä ja tyylikokeilua kuulostaa se livenä ennen kaikkea distilloidun punkilta: yksinkertaista, räävitöntä, napakkaa. Yleisönpuoleinen meininki oli tyypillisen tiistaikankea, mutta Blag heilui energisesti lavalla ja yleisössä ja muu bändi veti niin kuin pitikin. Lyhyt mutta kova.

Mahdollisesti jotain samankaltaista