Luomuhappo: Pallit ja sielu – psykedeelistä trancea kulkuset hiessä

Freakdance Records, 2012

Enpä tiennyt, miten pahasti musiikkimakuni vinoutuisi, kun teinijantterina hupsun nimen takia soittimeen eksynyt Pog-O-Matic Pogómen 3000000 pyörähti soimaan. Psykedeelisen trancen, tarkemmin suomisaundin, merkkiteos mullisti tällöin pienen radiorokkia kuuntelevan mieleni. Luomuhappo oli outoa musiikkia, mutta se oli ennen kaikkea kovaa, hauskaa ja suorastaan päräyttävää sellaista. Sittemmin elektronisen musiikin saloihin ja klubeihin tutustuminen arkipäiväistyi nopeasti. Luomuhapon uusin julkaisu Pallit ja sielu olikin etukäteen mitä mieluisin kuunneltava.

Viimeisin Luomuhapon julkaisu ajoittuu vuoden 2005 Borealophitecus-kasettiin, joten hiljaiseloa on vietetty jo jonkin aikaa. Artistinimen taakse kätkeytyvä Jere Häkkinen on toki luonut uraa muilla keinoin, muun muassa Freakdance Recordsin sekä hiphoppiin kallellaan olevan tuottajanimensä Puukko-Jeren turvin. Nyt julkaistulta levyltä löytyykin esimerkiksi räppäri Pyhimyksen komppausta.

Pallit ja sielu on lähtökohtiinsa nähden yllättävänkin perinteistä Luomuhappoa, joskin rumpuloopit putoavat jonnekkin drum’n’bass-musiikin puolelle. Suomisaundi kuuluu läpi reikäpäisenä, mitä oudoimpien samplepätkien avustamana efektimyrskynä. Hämmästyttävästi tilaa löytyy myös rauhallisemmille vaiheille sekä perinteisille instrumenteille, joista varsinkin akustisen kitaran käyttö on aina erottanut Luomuhapon edukseen. Myöskin Häkkisen erinomainen melodiantaju on edelleen monen kappaleen punainen lanka.

Kaikkien Häkkisen käyttämien elementtien tasapainottelu tipahtaisi helposti mukahauskaksi mölyksi, mutta Pallit ja sielu pysyy koko ajan musiikkina. Levyn avaava Metsässä & Polkat käy Loituma-referenssinsä johdosta lähellä, mutta yleiskuvaltaan levy on musiikillisesti ehjä. Varsinkin Sputnik, johon edellämainitun Pyhimyksen räppi uppoaa hämmästyttävän sulavasti, sekä välifiilistely Sometime It’s a Shame nousevat esiin edukseen.

Jo se, että Luomuhappo on edelleen olemassa, lämmittää allekirjoittaneen sydäntä. Onneksi tähän ei tarvitse tyytyä, sillä Pallit ja sielu on myös erinomainen levy. Vaikka Luomuhappo saattaakin olla Häkkiselle jonkinnäköinen henkireikä tuottajahommiensa ohessa, se ei näy musiikin laadukkuudessa. Toivoa saattaa, että mies heittää kesällä levynsä kunniaksi pari keikkaakin.

Mahdollisesti jotain samankaltaista