Louie Fontaine : Buried and Blessed – Svengaavan kantri-rockin Pelle Peloton

(Fontaine Music industry/ Voodoo Shack 2012)

Blues-pohjaisen, himmailevan, juurevan rock`n rollin, rautalangan, countryn, tex-mex-lounge-swingin ja murha-balladien välimaastoon musiikillisesti asettuva tanskalais-syntyinen, nykyisin Latviassa majaileva singer/songwriter ja multi-instrumentalisti Louie Fontaine on saanut aikaan laadukkaan ja viihdyttävän, neljännen albuminsa Buried and Blessed.

Oman tiensä kulkija, mm. tonnin painoisen rytmikoneen omin käsin rakentanut, oman hotelli- ja hampurilaisketjun perustanut sekä kunnallispoliittisena vaikuttajana entisen Neuvostoliiton alueella kunnostautunut Fontaine on kerennyt hämmentää urallaan useassa asiassa. Nyt hän tekee sitä myös tuoreella albumillaan.

Elokuvatuotannossakin kunnostautuneen Fontainen yhdessä Starlight Searchers-bändinsä kanssa ovat saaneet kasaan nipun hyviä, paikoin todella hyviä biisejä, mistä monessa esiin puskeva, tummasävyinen Nick Cave & The Bad Seeds –vaikute on mitä ilmeisintä.

Cavemainen avausraita, lounge-soul-otteella sivelty jazz-blues-pala Mama Road Hell, kuumalle preeriatuulelle ja spaghetti-western-hengelle tuoksahtava Buried and Blessed sekä vahva, kauniisti rullaava, Leonard Cohen – Elvis -akselille sijoittuva swing, My Dirty Heart ovat kukin lajissaan vangitsevia biisejäVelvet Undergroundia, Chris Isaakia ja Cavea hienosti yhdistelevä murhablues, Let Me Die on myös tyylikäs veto.

My Babe`s a Liarin Spinal Tapin Big Bottoms sointukierron sisältävä boogieblues pistää hykerryttämään. Big Boob Girls puolestaan henkii rynnivällä punkkiin päin olevalla rockabillyllaan Misfitsin London Dungeonista ja Mike Nessin ensimmäisen soololevyn, Under the Influencesin juurevasta sykkeestä. Albumin päättävä Anti Talking Type on taas peltisyydessään kallellaan Tom Waitsin narisevaan ja klenkkaavaan musisointiin.

Aavistuksen ärsyttäviä ja tyhjänpäiväisiä punaniska-assosiaatioita herättävästä imagostaan huolimatta Fontaine on yhtyeineen viehättävä, ilmavasti svengaava ja kaikessa pehmeydessään uskottava äijäkööri. Jääräpäisessä, jenkkimäisessä traditionaalisuudessaan yhtyeen musiikki ei ole kuitenkaan mitään puolivillaista ameriikan copy-paste-retrohuttua vaan kaikessa vanhanaikaisuudessaankin Fontainen musiikki onnistuu koskettamaan ja tuntumaan tuoreelta.

Välillä miehen äänenkäytöstä tosin toivoisi löytyvän hieman enemmän Howlin` Wolf -tyyppistä, eläimellistä blues-raspia. Kuitenkin Fountainen ja Starlight Searchersin paketti vaikuttaa kokonaisuudessaan olevan hyvin kasassa, ja heidän soinnistaan huokuu välittömyys, puhtaus ja vuosien soittokokemus.

Mitään uutta Buried and Blessed albumi ei sinällään tarjoile, eikä sen tarvitsekaan. Sillä yhdistyy rock`n rollin historia monessa hyvässä mielessä, eikä hutejakaan osu mukaan. Uskoisin, että yhtye hallitsee livetilanteitakin kuin nilkki sheriffi pikkukaupunkia maineellaan ja reikäraudallaan.

4/5