Loparit – Loparit 7″ -EP – “Hämäräkeikalla punk-klassikoiden aarrearkulla”

(Nobody99 Records 2017)

Ikinuori, oululainen cover-biiseihin erikoistunut vanhan liiton punk-nelikko Loparit julkaisi kuluneena vuonna neljä kappaletta sisältävän, omaa nimeään kantavan seiskatuumaisen EP:n. Yhtye ei yritäkään keksiä pyörää uudelleen, eikä välttämättä sovittaa jo valmiiksi suoraan soitettuja kappaleitakaan isommin uusiksi. Taattua ja tuttua rähinää se kylläkin tarjoilee, ja suomennettuna. Kyseessä on Lopareiden toinen julkaisu bootleg c-kasetti “1979”:n lisäksi. Avausbiisi Saatana on humoristisuutta tavoitteleva, mutta vapaan käännöksensä puolesta hieman onnahtava suomennos ja tulkinta The Exploitedin pasifistin manifestista Alternative. Soitan Punkkia on puolestaan hieman eri genren kautta punkahtava, nimittäin glam-klassikko Sladen C’mon Feel The Noize, jota on “loparoituna” lähestulkoon mahdotonta edes tunnistaa samaksi biisiksi. Ehkä juuri siksi kyseinen biisi nousee yhdeksi kyseisen seiskan alkuperäisimmäksi raidaksi. B-puolen kappalelistalla ovat asiallisesti etenevä The Clashin White Riot, joka on käännetty muotoon Mitä Käteen Jää ja Dead Kennedysin ikivihreä Too Drunk To Fuck, joka tottelee nimeä Amalgaamia päässäni. Parhaiten toimiva osuus kyseisellä pienlevyllä on b-puolen tarjonta, joilla vokalisti Ana Saarenpään sanoitukset ja jellobiaframainen, kapealla rekisterillä väpättävä, vittumaisen leikkisä punk-kiekuminen pääsevät parhaiten puremaan. B-puolen biisit asettuvat myös Lopareiden laukaisualustalle parhaiten.

EP:n viihdytysarvo on kieltämättä riittävä, mutta valitettavan lyhytkestoinen ja kertakäyttöinen. Pari jo valmiiksi alkuperäisinä versioina nerokkaasti sanoitettua biisiä kärsivät “loparoituina” alkuperäisiin versioihin verrattuna hienoisesta sanoman ja soittotiukkuuden vesittymisestä (Alternative ja White Riot). Tämä ei kuitenkaan tunnu hauskanpidon varaan toimintaansa varaavaa hyvän mielen punk-retkuetta haittaavan. Loparit on enemmänkin riemukas bilepunkbändi kuin mikään ryppyotsaisen saarnaavaa tavaraa toimittava, skeneuskollinen tai kurttuotsainen, tuhatta ja sataa paahtava tikkutukkabändi.

Punk rockissa allekirjoittanutta viehättää kuitenkin vähimmiltään oivaltavat tekstit, coverbiiseissä melodiset, bändin näköiset kappaleen sovitusratkaisut ja käännösbiiseissä lisäksi tekstikäännösten tyylikkyys ja lopullinen heittäytyminen. Vaikka musiikillisesti Loparit tarjoilee asiallista rytkettä, edellämainituilla saroilla Lopareilla on vielä tehtävää ja uudelleen oivallettavaa saadakseen maiharipotkunsa helisemään oikein kunnolla kuulijan nivusissa.

2 / 5