Loistava Polku johdatti kuulijansa post punkin sydänmaille

Sade oli piiskanut harmaan Helsingin katuja koko päivän taukoamatta. Mikä olisikaan siis sopinut paremmin päivän päätökseksi, kuin tuhti annos kotimaista post punkia? Olin useasti aiemmin mennyt Sture 21:n ohi milloin milläkin kulkuvälineellä, mutten ollut koskaan aiemmin poikennut ravintolaan.

No, kerta se on ensimmäinenkin ja paikka osoittautui oikein viehättäväksi. Vanha funkisrakennus sopi myös tunnelmansa puolesta illan kattaukseen kuin post punkiin, joten ei muuta kuin nauttimaan itse musiikista.

Helsinkiläinen Loistava Polku julkaisi juuri neljän biisin mittaisen Emilia, olet vain kuva matkalla peilisaliin  EP:n, jonka otsikosta löytyvät muuten kiekon kaikkien neljän kappaleen nimet. Levy on itse asiassa kuultavissa tätä kirjoitettaessa ainoastaan verkossa ja se enteilee toivottavasti jo kesällä julkaistavaa pitkäsoittoa. Hyvässä nosteessa oleva ryhmä kapusi estradille kuin varkain puoli yhdentoista maissa ja ilman sen kummempia seremonioita keikka sai käynnistyä.

Loistava Polku - (Kuva: Tuuli Roth)

Huomio kiinnittyi välittömästi miltei optimaaliseen äänentasoon, jonka ansiosta soundit ja etenkin muhkeat bassolinjat pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. Väkeä olisi mahtunut paikan päälle enemmänkin ja parin ensimmäisen biisin ajan nelikko oli hieman kankeahkolla päällä, mutta ryhmä sai sangen nopeasti tilanteen hallintaansa.

Loistava Polku - (Kuva: Tuuli Roth)

Konehuoneen hoitaja Thomas vastasi biisien pohjista lähinnä minimalististen äänten verkoilla, jotka saivat riittävästi tilaa ja aikaa. Kappaleista kuuli läpi kyllä ensimmäisen post punk -sukupolven vaikutteet, mutta silti ryhmä on ehtinyt jo luoda oman vahvan soundinsa, mikä on tulevien edistysaskeleitten kannalta elintärkeää. Monet kappaleet nojasivat voimakkaasti basisti Juuson bassolinjoihin, jotka juoksivat vuoroin klonksuvalla, vuoroin taas pyöreämmällä ja pehmeämmällä äänellä. Tämän päälle kun lisättiin vielä kitaristi Tonin ja vokalisti Sebastianin panokset, niin kasassa olikin jo jotain todella hienoa.

Post punk on kolmen ja puolen vuosikymmennen historiansa aikana luonut itselleen tiettyjä raja-aitoja, mutta yhtäkaikki Loistava Polku osoitti, että vuonna 2012 post punk kuulostaa edelleen tuoreelta ja ajankohtaiselta. Kaikki alkaa tietysti riittävän laadukkaista kappaleista ja niitä ryhmältä löytyi jo setillisen verran, vaikka kaksi ja puoli vuotta sitten nykyisen muotonsa löytänyt kokoonpano on julkaissut vasta kaksi EP:tä.

Loistava Polku - (Kuva: Tuuli Roth)

Post punk mielletään usein kolkoksi ja jopa kylmäksi musikkityyliksi, mutta tässäkin kohdin nelikko sai vedettyä pidemmän korren. Esimerkiksi Hautajaiset on jo nimensäkin perusteella synkkä siivu, mutta rullaava bassolinja, omia teitään piirrellyt kitara, vaanivat koskettimet, sekä kalmaiset lyriikat saivat tuotua muassaan omanlaistaan lämpöä.

Merkittävä palanen kaavassa oli myös positiivinen rentous, joka oli tässä vaiheessa vallannut nelikon. Keikan kohokohdiksi nousivat myös tuoreen EP:n Emilia, jossa vokalisti nappasi toisen kitaran ja äänivalli muuttui tuhdimmaksi, sekä juuri sopivan ahdistava ja musertava Onko elämä harhaa, jonka kohdalla bändi löi kuokkansa erittäin rikkaaseen kultasuoneen.

Setin viimeiseksi biisiksi jätetty Peilitalossa ei sen sijaan oikein onnistunut. EP:n versio tekee vielä kunniaa Kolme Seisoo Vinossa -yhtyeen alkuperäisteokselle, mutta livetilanteeessa koskettimia oli ladottu niin tuhdisti kakun päälle, että maku kävi turhan äiteläksi. Idea oli varmaan kuulostaa Angelo Badalamentin ja post punkin yhdistelmältä tai joltain, mutta metsään mentiin tällä kertaa.

Loistava Polku erottui edukseen kun kuuntelin uuden EP:n kappaleita verkosta ja livetilanne osoitti, että estradilla bändi on vielä asteen vahvempi kombo. Jäsenten keskinäinen kemia ja etenkin loppukeikasta välittynyt suoranainen hyväntuulisuus olivat lupaavia merkkejä tulevaisuuden kannalta. Näinkö kotimaisen post punkin tulevaisuuden Sturen 21:n estradilla? Uskonpa että asia saattaa hyvinkin olla näin.