Viisi bändiä, loistava keikkapaikka, aurinkoinen ilma ja sopiva nousuhumala loivat loistavat alkuasetelmat uudestaan henkiin herätetyn Tuuliajolla-kiertueen aloituskeikalle Lappeenrantaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Ensimmäisenä Myllysaaren lauteille rynnivät nuo Lemin iloiset lauluveikot ja koukeroisen suomimetallin sanansaattajat, Stam1na! Lohkonta alkoi asianmukaisen loirimaisen intronauhan jälkeen kakkoslevyn Viisi laukausta päähän -kappaleella. Levyversiosta tuttuja, vierailevia taustapiruja ei valitettavasti lavalla näkynyt, vaikka niistä suurin olisi ollut paikan päällä käytettävissä. UKK-levyn esittelykierros suoritettiin keväämmällä, joten nelikko tuuletti festarikansan iloksi runsaasti vanhempaa tuotantoa.

Tuuliajolla 2006 olisi voinut paremmin alkaa. Stam1na-hitticombo, yhdistettynä runsaaseen faniedustuksen ja sitä myötä räväkkään pittitoimintaan nosti hyvän mielen hetimiten pintaan. Oman osansa hyvän hengen herättämisessä oli myös Antti Hyyrysellä. ”Voi Loiri” -sutkausten ollessa tauolla, laulajakitaristi laukoi tiheässä frekvenssissä ”Mitä helvettiä, Lappeenranta?” -nostatuksia. Asioiden kulun näin jälkeenpäin tietäen, välispiikki oli tragikoomisen osuva.

Ensimmäiset pahaa enteilevät tekniset oireilut koettiin kun sähköt katkesivat kesken Likaisen parketin. Sähköä riitti kuitenkin yleisön puolella, jossa saattoi kokea niinkin erikoisen näyn kuin ilmamoshpitin. Tämän jälkeen virta palasi lavalle ja Stam1na sai hoidettua settinsä loppuun kunnialla. (Tom)

Karjalan thrash-kuningas Mokoma saapui lauteille kesän keikoilta tutun Pelle Hermanni -tunnarin saattelemana. Mokoma kärsi teknisistä ongelmasta vielä enemmän kuin Stam1na. Kuisman kitara temppuili muutaman biisin ajan, Markon vokaalit hävisivät välillä kokonaan ja osan keikasta toinen puoli PA:sta oli kokonaan pimeänä.

Mokoma soitti lähes best of -settinsä. Tuoreelta Kuoleman laulukunnaat -albumilta kuultiin yllättävän vähän materiaalia ja keikka päättyi odotetusti Takatalveen. Bändi esitti ehkä liiankin varman päälle valitut kappaleet. Jotain yllättävää olisin odottanut Tuuliajon-kunniaksi. Ehkäpä tekniset vaikeudet joutuivat karsimaan juuri vähemmän kuultua keikkamateriaalia? Vaikeuksista huolimatta bändi vaikutti olevan hyvällä tuulella kotiyleisön edessä ja keikan aikana nähtiin pieni, mutta varsin vakuuttava pitti Vade Retro Satanan ja Punaisen Kukon soidessa. Lupsakka karjalaishuumori ja brutaali mättö, loivat saman epäpyhän yhtälön kuin Tom Arayan hymyily Slayerin keikoilla. (Jave)

Night Life Rock, Lappeenranta 17.8.

Lappeenrannan jatkoklubilla Night Life Rockissa esiintyi varsin tuore kokoonpano Monsteriser. Juuri debyyttialbuminsa julkaissut ryhmä on varsin tunnettu muista bändikytköksistään, mutta keikalla bändi osoitti pärjäävän hyvin omilla avuillakin. South Karelian heavy grunge toimi keikalla albumiin nähden huomattavasti eläväisemmällä ja rankemmalla otteella. Paikalla oli täysi tupa väkeä. Päivällä pettyneet Tuuliajo-vieraita saivat rahoilleen vastinetta tunnin puristuksena, jolla kuultiin lähes kokonaisuudessa Long Snap To Zero -albumi. Mielelläni olisin kuullut koveroitavana jonkun ikivihreän Seattlelaisen grungehitin.

On ilo huomata, kuinka osaava ja karismaattinen laulaja Miitri Aaltosesta on vuosien saatossa kehkeytynyt. Toisaalta pientä jännittämistä oli havaittavissa varsinkin välispiikeissä. Erillisenä sirkusnumerona keikan aikana nähtiin rumpali Jannen isoveljen ja erään lem1lä1sen metallibändin vokalistin naturalistinäytös. Lukekaa tarkemmat tiedot No Sori! -lehdestä tai siitä toisesta tunnetummasta roskalehdestä. (Jave)

Ilosaari, Joensuu 19.8.

Nyt meni neitsyys, TikTak-neitsyys nimittäin. Olen tähän asti jotenkin välttynyt näkemästä tyttöjä livenä. Paljon kehuja kuulleena joutuu kuitenkin pettymään yhtyeen keikkaan. Olin kuvitellut tämän kuusikon energisemmäksi tapaukseksi, niin kappalemateriaalinsa kuin esiintymisensäkin puolesta. Vaikka TikTak ihan mukavasti Tuuliajolla-settinsä vetikin, se ei innostanut toden teolla kuin vasta suurimpien hittiensä kohdalla. Hei lopeta! Hei heilutaan ympyrää! Jee jee! (Tom)

Lappeenrannan keikalla näimme 51koodia, vain todetaksemme keikan loppuvan sähköongelmiin. Onneksi tilanne korjaantui Joensuussa energisen keikan myötä. Vaikka bändin tuotantoa en omista, tunnistin runsaan radiosoiton myötä hittikappaleet Kahleet, Vedenjakaja, Kauas ja Alla mahtavan taivaan. Voimasointuriffit yhdistettynä tarttuviin melodioihin ja välittömästi päähän jääviin kertosäkeisiin on pomminvarma yhdistelmä.

Monet ihmettelevät miksi juuri koodit olivat kolmantena bändinä mukana kiertueella. Kotiyleisön hurmioitunut vastaanotto todisti, että bändi on varsin suosittu kotikulmillaan ja ansainnut paikkansa kiertueella. Keikan myötä lopullisesti tajusin, että koodien lopullinen läpimurto listojen kärkeen lienee kiinni yhdestä megahitistä. Bändin sähköinen esitys oli kiertueen iloisin yllätys. (Jave)

CMX uhosi yhtyeen suositulla kysymys/vastaus-palstallaan soittavansa Tuuliajolla-kiertueella erikoisempaa settiä vastapainoksi kesän festareilla esitetylle hittikimaralle. Tämän lisäksi yhtye antoi ymmärtää, ettei setissä olisi yhtäkään viimeisen kahden vuoden aikana soitettua kappaletta. Kyseinen palstahan kertoo virallisen totuuden yhtyeen aivoituksista ja aikomuksista, joten minunkaltaiset fanit alkoivat oitis kasata itselleen odotuksia.

Introna kuultu leffamusiikin klassikko Dueling Banjos hämäsikin hetkeksi uskomaan, että keikka lähtisi käyntiin niin varhaisella hc-tapauksella kuin Syvä joki. Mutta ei. Linnunhampaalla käynnistynyt tunnin setti oli pitkälti kompromissiluontoinen. CMX tuntui taipuneen sen oletuksen edessä, ettei tämäntyylisessä koko kansan tapahtumassa voi vetää pelkästään faneille suunnattua erikoiskeikkaa. Tyypillisen kesäfestarisettiin verrattuna tämänkertaista ohjelmistoa voi toki pitää CMX-satunnaiskuulijalle ”vaativana”, mutta yhtyeen keikoilla ahkerammin käyville tarjolla oli enemmän tai vähemmän peruskauraa. Työt ja päivät, Linnunhammas ja Antroposentrifugi eivät ehkä ole soineet radioissa tiuhaan, mutta ovat kyllä olleet eräänlaisia keikkastandardeja viime vuosina. Siinä missä edellä mainitut vielä kovasti lämmittävät mieltä, edustavat Kultanaamio ja Lepattajat juuri sellaista tiuhaan tuuletettua tuotantoa, jonka olisi varsinkin tällä kertaa soinut jäävän tyystin pois.

Todellisia yllätysvetoja olivat oikeastaan vain viidentoista vuoden takainen singlekuriositeetti Musiikin ystävälliset kasvot ja tummasävyisesti progeileva Pelon enkeli. Myös Marian ilmestys oli mukava kuulla muutaman vuoden tauon jälkeen. Tuomas Peipon vihdoin otettua hc-paukutuksen haltuunsa, on kesän keikoilla saattanut kuulla vanhempaa punk-tuotantoa. Tuuliajolla-kiertueen encoreissa saatiin nauttia Kolmikärjen vinhasta Nahkaparturi-kieroilusta.

Jos sivutetaan odotukset setin suhteen, ei CMX:n Joensuun keikka ollut lainkaan hassumpi. Soitto kulki, soundit toimivat ja muutama erikoisveto piristi kokonaisuutta. Tietenkin olisi toivonut hieman pitempää settiä, mutta kyllä sen ymmärtää, että tällainen tiiviimpi keikka sopi paremmin tilaisuuden luonteeseen. (Tom)

Kiertueen pääarkkitehti, Kotiteollisuus, soitti oikeutetusti illan viimeisenä. Seiskalevyn Raskas kantaa aloitti keikan, jota voisi kokonaisuutena kuvailla perusvarmaksi vedoksi. Tiettyä erikoisluontoisuutta edustivat kolme meneillään olevan äänitysrupeaman hedelmää, joista osa oli niin tuoretta tavaraa, ettei nimeäkään oltu vielä lyöty lukkoon. Uutuuden lisäksi niissä ei valitettavasti ollut juuri mitään erikoista. Liiankin tuttua ja turvallista Kotiteollisuutta. Encorena vedetyn Arkunnaulan alkuriffi muistutti jopa siinä määrin Rakastaa/Ei rakasta -hittiä, että luulin ukkojen ensin heittävän vitsiä esitellessään kappaleen. Miten niin uusi biisi?

Vaikka uudet kappaleet eivät Joensuussa kuultuna liiemmin vakuuttaneet, on hyvinkin mahdollista että ne vielä terästyvät studiossa. Annetaan siis niille toinen mahdollisuus jahka uusi levy joskus ilmestyy. Muuten Kotiteollisuutta oli mukava kuulla taas pitkästä aikaa. Setin kohokohtia oli Kädessäni, Jumalan veri valuu maahan, Valtakunta ja Kielletyn puun hedelmä, jotka ovat sen luokan ralleja, ettei niihin hevillä (hih) kyllästy. Toki sekaan olisi vanhempaakin materiaalia mahtunut. No ensi kerralla sitten.

Järjestelyidensä puolesta Tuuliajolla-kiertueen Joensuun osuus sujui ongelmitta. Musiikillisestikin se oli ok-iltama, mutta alueelta poistuessa jäin kaipaamaan jotakin positiivisella tavalla yllättävää ja säväyttävää. Päätösklubilla sain mitä tilasin. (Tom)

Night Kimmel, Joensuu 19.8.

Meille yllätyksenä Night Kimmel -ravintolaan Tuuliajolla-jatkoklubille oli buukattu Viikate, joka oli juuri aloittanut, kun saavuimme paikalle. Kaarlon leppoisat välisanailut ovat aina yhtä hauskaa kuultavaa ja vuosien keikkailun myötä bändin soittokemia on hitsautunut saumattomaksi. Vähäeleisyydestä huolimatta bändin soitanto oli myös viihdyttävää seurattavaa. Kaiken kruunasi erittäin hyvät soundit.

Bändin omasta tuotannosta jäi parhaiten mieleen Routaisten peltojen pehtoorit, Leimu, Kotkan kaunis käsi ja Kuolleen miehen kupletti. Riemastuttava lisänä kuultiin molemmat Mana Mana lainat 7”:lta savikiekkojulkaisulta. Maria Magdalena ja varsinkin Vaarallista ovat sovitettu Viikate-muottiin alkuperäistä kunnioittaen ja samalla kuulostaen Viikatteen omalta tuotannolta. Oivallisista cover-valinnoista saatiin nauttia myös Rauta-airojen ja Aimon virren muodossa. Harmittavasti Vasten kuutamon siltaa jäi tällä kertaa kuulematta. Kesän Ilosaarirockissa kappaleen sai kuulla sekä Viikatteen, että Kaarlon idolisoiman Entombedin tulkitsemana.

Viikatteen Joensuun veto nousi selvästi kiertueen parhaaksi esitykseksi. Yleisö ei saanut tarpeekseen Viikate-iltamista millään, vaan toivotti kahdesti bändin takaisin lavalla lisee, lissee, vitusti lissee! -huutojen saattelemana. Kerrassaan upea päätös omalle Tuuliajo-kierrokselle. (Jave)

Yhteenveto

Yleisesti kiertueella jäi harmittamaan vanhoilta Tuuliajoilta tutut bändien vierailut toistensa keikoilla. Ennen vanhaan Eput, Hassisen Kone ja Juice soittivat sujuvasti keskenään. Tämän vuoden suurin yllätysesiintyminen lienee tapahtuneen Monsteriser-keikalla. Muihin yllätyksiin voidaan laskea Kotiteollisuuden taivaallinen valoshow revontulien muodossa ja Juicen yllätyskeikka Kuopion tapahtumassa.

Keikkapaikkana Lappeenrannan Myllysaari ja Joensuun Ilosaari ovat kauniita luonnonläheisiä paikkoja. Harmittavasti Myllysaaren alue oli rajattu melko pieneksi suhteutettuna 4500-päiseen yleisöön. Samoin anniskelualue oli aivan liian pieni, eikä jonoilta vältytty. Jonoilta ei vältytty myöskään portilla. Maksavalla yleisöllä oli vaivaiset puolituntia aikaa vaihtaa pääsylippunsa rannekkeisiin ja monet pettyivät Stam1nan aloittaessa louhintansa jonotuksen aikana. Voi vain arvailla, miten Juvalla on lipunvaihto onnistunut sille varatun 10 minuutin aikana.

Pienoista epävarmuutta oli havaittavissa Lappeenrannan järjestelyissä verrattuna Joensuuhun, jossa on pitkät perinteet vastaavien rokkitapahtumien järjestämisessä. Isoin ero paikkakuntien välillä oli kuitenkin yleisössä. Lappeenrannassa oltiin selvästi metallikeikalla, pitti pyöri ja kansa karkeloi. Joensuussa oli enemmän piknik-tunnelma ja sain esimerkiksi kovan potkun persuksilleni pittaillessamme Nahkaparturin tahtiin.

Toivottavasti ensi vuonna Tuuliajot rantautuvat jälleen Lappeenrantaan. Onnettomasta sähkökatkosta huolimatta tapahtuma oli onnistunut. Karjalainen leppoisuus antoi anteeksi järjestäjille, varsinkin kun sähkökatkoon johtanut vika ei ollut heidän. (Jave)