Livearvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
PITKä KUUMA KESä 2009, LAUANTAI - SOCIAL DISTORTION, MELVINS, THE SOUNDS, FACE TO FACE YM.
Ensimmäistä kertaa järjestetty Pitkä kuuma kesä -festivaali toi Helsingin Suvilahden vanhalle voimala-alueelle kunnioitettavan kattauksen vaihtoehtomusiikin eri tyylejä. Ohjelmiston selkärankana olivat Suomessa ennen näkemättömät klassikkobändit Social Distortion ja Melvins sekä vain kerran aiemmin vieraillut The Flaming Lips. Lisäksi mukana oli monia nousevia ulkomaisia kykyjä. Luonnollisesti ohjelmistoa täydentämässä oli myös lukuisia järjestävän tahon Fullsteam Agencyn edustamia kotimaisia yhtyeitä. Joka tapauksessa linjakas esiintyjäkaarti oli koottu hyvää makua noudattaen. Lauantaina keskityttiin enemmän punkiin ja rockiin, sunnuntain kattauksessa sen sijaan oli aimo annos indietä ja hiphopia. Pitkästä kuumasta kesästä raportoivat Jarkko Veijalainen ja Juha-Pekka Vanhatalo.
Festivaalin ensimmäisen päivän iltapäivässä vielä lähes tyhjällä alueella rokkasivat Anal Thunder, Risto, Disco Ensemble sekä tanssittavampaa tahtia tarjoillut The Capital Beat. Edesmenneen Evilsonsin jäseniäkin sisältävä, puhallinsektiolla täydennetty orkesteri sekoittelee skan ja reggaen rytmejä. Ensimmäinen levy on tulossa syksyllä. Valitettavasti The Capital Beat keskittyy liiaksikin letkeän tunnelman luomiseen, eikä Evilsonsin tasoisia tarttuvia kappaleita jäänyt päähän soimaan ainakaan näin livetilanteesta.
Brittiläinen punkkari Frank Turner ilostutti yleisöä riisutulla akustisella ilmaisullaan. Mies, kitara ja nippu folkahtavia punkrock-viisuja. Siinä kaikki. Keikan parasta antia olivat ehdottomasti välispiikit, jossa mies leppoisasti taustoitti kappaleitaan ja viime aikojen kuulumisiaan. Omien sanojen mukaan hän oli soittanut viimeisen 24 tunnin aikana 24 keikkaa kotibileissä videokuvauksia varten. Frankista ei kuitenkaan paistanut väsymys, vaan hän nautti täysin siemauksin keikastaan.
Mahtavaa, että Melvins saatiin vihdoin Suomeen vuosien odotuksen jälkeen! King Buzzo mustassa kaavussa, hopeinen kitara kaulassa ja tutussa harmaassa kuontalossaan on edelleen pysäyttävä näky. Dale Croverin ja Coady Willisin rumpupatterit olivat tutusti peilikuvana toisistaan. Rumpalikaksion yhteissoitto on ehdottomasti uuden kokoonpanon suurin vahvuus. Basisti Jared Warren on puolestaan varsin hyvä laulaja Buzzon rinnalla, kuten jo kaikki Big Business -diggarit tietävät.
Melvinsin kappaleita on aina vaikea tunnistaa toisistaan, eikä vähiten uusimman jamittelukokoonpanon myötä. Tunnistin setistä ainakin kolme Houdini-raitaa Hooch, Night Goat ja Lizzy, jonka sanoituksiin Buzzo improvisoi terveiset juuri taivaalliseen all-starsiin siirtyneelle Michael Jacksonille. Luonnollisesti uudelta Nude with Boots -albumilta kuultiin useampikin biisi.
Nirvanan ja miljoonan muun bändin innoittaja on edelleen pienen yleisön kulttisuosiossa. Vain muutama kourallinen innokkaimpia faneja oli todistamassa bändin eleetöntä esiintymistä. Nirvanaan viitattiin myös keikan lopulla The Bit -kappaleen outron kääntyessä oudosti vanhaksi hippilauluksi Get Together basisti Warrenin tulkitsemana. Tätä kappaletta versioi basistiveli Krist Novoselic yhtä epävireisesti Nevermind-albumilla Territorial Pissingsin alussa. Huvittavana show-numerona Buzzo ryhtyi roudaamaan omia kitarakamojaan välittömästi viimeisen kitarasoinnun jälkeen jättäen muut viimeistelemään keikan. Luonnollisesti ainuttakaan välispiikkiä ei kuultu. Kylmän etäisestä tunnelmasta huolimatta Melvinsin esitys oli kokonaisuutena hemmetin hyvä. Silti valitettavan monta omaa suosikkia jäi soittamatta, ja mieluusti olisi kuullut myös Big Business -duon oman keikan Pitkässä kuumassa kesässä. Toivottavasti Melvins saadaan vielä Big Businessin kera omalle klubikeikalle Suomeen.
Suomalaisten festareiden vakiokävijä The Sounds julkaisi kesäkuun alussa kolmannen pitkäsoittonsa. Hieman vaisuhkosta levystä tuskin muodostuu yhtyeen uran kohokohtaa, mutta tällä kertaa live-esiintymisessä oli potkua. Parilla aikaisemmalla kerralla ruotsalaisryhmän esiintymisestä on ollut aistittavissa lievää innottomuutta ja rutiinilla suoriutumista. Vaikka The Soundsin osaa myös slovareiden teon, on sen pop parhaimmillaan pienellä punk-särmällä varustettuna.
Amerikkalainen Face to Face tuli tunnetuksi 90-luvun skeittipunkaallon myötä. Nyt kalifornialaistrion tehtävänä oli lämmitellä väki vastaanottamaan saman osavaltion punksuuruus Social Distortion. Face to Face veti energisen ja tiukan setin, ja sai pitin käyntiin. Yhtyeellä on muutamia todella tarttuvia punkralleja, eikä niiden soittamista onneksi säästelty.
Lauantain esiintyjistä selvästi odotetuin oli amerikkalainen punklegenda Social Distortion. 30-vuotisjuhlakiertueellaan olevaa bändiä ei ole ennen Suomessa keikalla nähty eikä kovin paljon Euroopassa yleensäkään. Punk-väki kansoitti iltapäivällä vielä väljänä pysyneen festivaalialueen lähes täyteen hieman ennen Social Distortionin keikkaa.
Ainoan alkuperäisjäsenen Mike Nessin johtaman yhtyeen kokoonpano oli taas muuttunut, ja keväästä asti rumpujen takana on työskennellyt Offspringissakin soittanut Adam Willard. Ruutupaitaan sonnustautunut Ness vaikutti hyväntuuliselta ja pahoitteli, ettei ole aikaisemmin saanut bändiään Suomeen tuoduksi.
Social Distortion aloitti keikan soittamalla peräkkäin kolme ensimmäisen levynsä, vuoden 1983 Mommy´s Little Monsterin kappaletta. Tämän putken jälkeen kuultiin melko tasaisesti valintoja yhtyeen tuotannosta. Harmiksi Social Distortionin ehkä parhaalta albumilta, vuoden 1996 White Light, White Heat, White Trashilta mahtui settiin vain yksi biisi, hienosti rasismia vastaan sotiva Don´t Drag Me Down. Läpileikkaus Social Distortionin urasta paljasti, että alkuaikojen yksiulotteisempaa punkia huomattavasti mielenkiintoisempaa materiaalia bändi on saanut aikaan alettuaan maustaa sointiaan country- ja rockabillyvaikutteilla 1980-luvun lopulta lähtien.
Settilistansa melko samana Euroopan kiertueellaan pitänyt yhtye soitti myös Helsingissä kolme levyttämätöntä kappaletta, joista Still Alivea ei ilmeisesti ole kuultu ennen tätä kiertuetta. Tyyliltään uudet kappaleet jatkoivat samoilla linjoilla kuin edellinen levy Sex, Love & Rock ´n ´Roll (2004). Elämää nähnyt 47-vuotias Ness lupaili uutta levyä piakkoin ja piti ihmeenä, että on elänyt näinkin vanhaksi. Ikä ei kuitenkaan soittaessa painanut: koko Nessin joukkue oli hyvässä iskussa.
Esikuvilleen Ness antoi kunniaa kahden lainakappaleen muodossa. Johnny Cashin Ring of Fire on muodostunut jo niin saumattomasti Social Distortionin repertuaariin kuuluvaksi, että se tuntuu lähes yhtyeen omalta kappaleelta. Hank Williamsin tuotantoa versioitiin Alone and Forsakenin muodossa encore-osuuden alkuun. Jännite pysyi yllä koko keikan ajan, ja loppuhuipennuksena laulettiin yhteislauluna jopa Guitar Hero -pelistä löytyvä Story of My Life -klassikko.
Häkellyttävän hienon SD-keikan jälkeen oli aika hengähtää oluttuopin parissa, kunnes The Soundtrack of Our Lives räväytti ilmoille raivokkaan tulkinnan 13th Floor Elevators -klassikosta You're Gonna Miss Me. Tämän jälkeen TSOOL-keikan jälkimmäinen puolisko oli rockin ilojuhlaa. Koskaan aiemmin Big Time ja Sister Surround eivät ole kuulostaneet näin raisulta jyystöltä. Koko bändi oli muutenkin entisessä loistossaan räväkän shown myötä. Hauskana yksikohtana Ebbot Lundberg oli päivän toinen mustaan kaapuun pukeutunut rokkisankari! Täydellinen päätös hienolle illalle. Valitettavasti suurin osa yleisöstä luovutti välittömästi Social Distortionin jälkeen.
Social Distortion, Pitkä kuuma kesä, Helsinki 27.6.2009
1. The Creeps
2. Another State of Mind
3. Mommy´s Little Monster
4. Sick Boy
5. Don´t Drag Me Down
6. Ring of Fire (Johnny Cash -cover)
7. Reach for the Sky
8. Highway 101
9. Won´t Run No More
10. Can´t Take It with You
11. Bad Luck
12. Ball and Chain
13. Nickles and Dimes
14. Sometimes I Do
-----
15. Alone and Forsaken (Hank Williams -cover)
16. Prison Bound
17. Still Alive
18. Story of My Life
Julkaistu: 2009-07-02
Toimittaja: Juha-Pekka Vanhatalo
