Livearvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
FINDUSTRIAL METAL FESTIVAL - SCORNGRAIN, DIABLERIE, COLD COLD GROUND, FINISH ME OFF, MAN.MACHINE.INDUSTRY
16.5.2007 sai industrial-metalli, tuo itselleni hyvin mieluinen raskaan musiikin alalaji, ensimmäisen oman tapahtumansa Suomessa. Helsingin Kulttuurikeskus Gloriassa esiintyi tuolloin viisi koneistettua metallia ja rokkia soittavaa yhtyettä: kotimaiset Scorngrain, Diablerie ja Cold Cold Ground, eestiläinen Finish Me Off sekä ruotsalainen Man.Machine.Industry. Kolme jälkimmäistä olivat itselleni täysin uusia tuttavuuksia, mutta kiitos MySpace-nimisen keksinnön, pystyn noidenkin yhtyeiden musiikista jonkinlaista analyysiä tekemään. Bändien livesoundit kun oli Gloriassa miksattu järjestään niin rumpupainotteisiksi, että ennestään tuttujen kappaleidenkin tunnistus oli välillä hankalaa. Risuja siis tekniikkaosaston suuntaan, ja sen myötä varsinaisen keikka-arvioinnin pariin:
Ensimmäiseksi lavalle kipusi helsinkiläinen Cold Cold Ground, josta on mahdotonta kertoa mainitsematta sen kaikkein silmiinpistävintä elementtiä, joten hoidetaan asia pois päiväjärjestyksestä heti kättelyssä: tarkoitan siis häiritsevän pelottavaan jänis-maskottipukuun pukeutunutta kitaristi Mr. Bunnya. Ihme – ja onni – ettei tuo ilmestys eksynyt festivaalin jälkeisen yön alkoholinhuuruisiin painajaisiini. Musiikillisista ansioiltaan yhtyeen kolkko konerokki kuulosti melko lupaavalta, mutta kankea lavaesiintyminen kertoi omaa kieltään siitä, ettei keikkoja ole taidettu vielä kovin montaa tehdä. Setin loppua kohden meininki kyllä hiukan parani, mutta rutkasti kehittymisen varaa Cold Cold Groundilla tuolla saralla vielä on. Melko outo päätös bändiltä oli myös jättää välispiikit kokonaan, no, spiikkaamatta, yhtä "kiitos" –murahdusta lukuun ottamatta. Tyylivalinta kenties, mutta huono sellainen, kun kyse on kuitenkin vasta ensiaskeleitaan ottavasta orkesterista. Kohtalaisen mielenkiintoinen uusi tuttavuus kaikesta huolimatta. Eikä edes pelkästään Mr. Bunnyn ansiosta.
Seuraavana vuorossa oli Diablerie, joka on varmasti monille uusi nimi, mutta tosiasiassa porukka julkaisi debyyttialbuminsa jo seitsemän vuotta sitten. Pian sen jälkeen yhtye tosin hajosikin, aktivoituen uudelleen vasta viime vuoden puolella. Itse kuulun siihen (luultavasti melko harvalukuiseen) joukkoon, joka kyseisen Seraphyde –debyytin aikanaan hankki, ja siksipä odotinkin yhtyeen keikkaa mielenkiinnolla. Seraphide kun sisälsi lähes loistavia biisejä, joita levyn onneton tuotanto tehokkaasti sabotoi. Mutta enpä saanut kyseisiä kappaleita parempisoundisina nytkään kuulla… Retkue soitti myös uutta tuotantoaan, joka kuulosti osaksi hyvältä, osaksi taas omaan makuuni liian blackmetalliselta blastbeateineen kaikkineen. Esiintymisen yhtye hoiti mallikkaasti, eikä ihme, soittajien cv:istä kun löytyy useitakin levyttäneitä yhtyeitä. Scorngrainin Slipknot-tyyliseen kauhuleffamaskeeraukseen sonnustautunut laulaja vieraili lavalla erään mättöbiisin aikana, joka taisi olla Impaled Nazarenen Sadhu Satana, eli kavereiden kesken Vittusaatana - ellen sitten aivan totaalisesti erehdy.
Esiintyjä numero kolme oli toinen tapahtuman ulkomaalaisvahvistuksista, eestiläinen Finish Me Off. Bändi lienee tähän mennessä keikkaillut lähinnä kotimaassaan, mutta siellä ilmeisesti kohtalaisen paljon, rutinoituneen pätevästä lavaesiintymisestä päätellen. Ryhmän musiikki, jossa kuului kauhallinen Deftonesia, ruokalusikallinen Fear Factorya ja ripaus Soilworkia, toimi myös varsin hyvin, vaikkei järin omaperäistä ollutkaan. Kaiken kaikkiaan hyvin valmiin kuuloinen bändi, jolla saattaisi olla mahdollisuuksia isompaankin suosioon. Jotain tästä silti puuttui; mitään suuria elämyksiä keikka ei tarjonnut eikä jaksanut oikein pitää otteessaan loppuun asti. Yhtyeen nimen mukaisia tunteita se ei kuitenkaan onneksi herättänyt.
Scorngrain oli selvästi illan odotetuin akti ja nimenä se onkin tästä viisikosta tunnetuin. Keikkakokemusta ja fanikantaa bändille on jo ehtinyt kertyä, mikä keikallakin näkyi, vaikka mitään moshpitteja ei tällä yleisömäärällä aikaan saatukaan. Itse en yhtyeen Cyberwarmachine-debyytille oikein lämmennyt, mutta kakkoslevy 0,05 sen sijaan esitteli tiukan, kone-elementtejä thrash/deathmetalliin harkitusti, mutta taitavasti yhdistelevän bändin. Mainitun albumin pirullisen mukaansatempaavat "hitit" Übermensch ja Teaspoonful olivatkin keikan parasta antia. Yhteenveto: onnistunut keikka selkeässä nousujohteessa olevalta metallibändiltä.
Paras oli kuitenkin vasta tulossa. Jokerina pohjalla oli nimittäin festivaalin todellinen yllättäjä, ruotsalainen Man.Machine.Industry, jolle oli langennut illan päätösbändin paikka. Hyvin epäkiitollinen tehtävä tuikituntemattomalle yhtyeelle, tässä vaiheessa kun yleisöä oli jäljellä enää pelkkä kourallinen suurimman osan liuettua paikalta Scorngrainin jälkeen. Man.Machine.Industry kuitenkin esiintyi, laulaja J.Bergman etunenässä, sellaisella leuat auki loksauttavalla vimmalla ja intensiteetillä, että olisi luullut yhtyeen olevan Helsingin Glorian sijasta Ozzfestillä. Näin se on tehtävä! Yhtyeen Static-X:n mieleen tuova asenne-/konemetallimäiske ei sinänsä ollut mitään maata mullistavaa, mutta liveshow korvasi musiikilliset puutteet tässä tapauksessa lähes sataprosenttisesti. Koko tapahtuman ehdoton valopilkku, niin allekirjoittaneen kuin varmasti muidenkin paikallaolleiden mielestä. Keikan jälkeen bändin myyntipöydältä ostettiinkin suurinpiirtein kaikki, mitä ei oltu naulattu kiinni. Heja Sverige!
Findustrial Metal Festival päättyi siis positiivisissa merkeissä, vaikka kokonaisuutena ehkä hiukan vaisuksi jäikin. Mikään yleisömenestys tapahtuma ei ollut, mikä lienee johtunut voittopuolisesti tuntemattomasta bändikaartista, eikä pääesiintyjä Scorngrainkaan vielä mikään kassamagneetti ole. Itselläni ei yhtyevalinnoista suurempaa valitettavaa kuitenkaan ole, ja tulipahan jälleen tutustuttua uusiin, mielenkiintoisiin nimiin. Enköhän ole paikalla myös seuraavassa FMF:ssä, mikäli sellainen järjestetään. Sinnehän voisi muuten vaikkapa legendaarinen Itä-Saksa tulla heittämään comeback-keikan…
Julkaistu: 2007-05-28
Toimittaja: Juho Typpö
