Arkistot
Livearvostelut
APRIL JAZZ 2007 - PERJANTAI - OJOS DE BRUJA, ZARKUS, KORPI ENSEMBLE
Perjantain ohjelman aloitti nuorista soittoniekoista koostuva Korpi Ensemble, jonka paras valttikortti on puhdas ja kirkas ääninen solisti Johanna Iivanainen. Bändi julkaisi viime vuonna vahvan Trails-albumin, jonka myötä yhtye on herättänyt ansaittua huomiota. Bändiä on verrattu mm. Norah Jonesiin ja Quintessenceen, jossa vaikuttaa edellisiltana loistanut Emma Salokoski.
Pääosin Värttinää odottanut yleisö oli välittömästi myyty valloittavan A Moment of Loven soljuessa kauniisti Tapiosalin lehtereille. Pehmeän akustinen äänimaailma yhdistettynä kevyisiin lattarirytmeihin ja suomalaiseen folk-poljentoon on voimakas yhtälö, jota tukee entisestään tarttuvat ja monikerroksiset kappaleet. Bändille ominaisesta äänimaailmasta tarjosi hienoimmat hetket parisuhdetta käsittelevä Echoes ja eteeristä tunnelmointia huokunut Withness. Välillä kaavaa rikottiin lähes rock-kappaleeksi sovitetulla Gratidutella. Keikan päätti Blind World, jonka väliosan improvisointi yltyi uhkaavan shamaanimaiseksi kuten The Doors The End -kappaleella. Jälkipalaksi yleisölle tarjottiin mainio Small Country. Valitettavasti maailman paras Still Loving You -koveri jäi kuulematta, sekä oma suosikkikappaleeni björkmäinen Uncertain.
Bändiä ilmeisesti jännitti esiintyminen Tapiolasalissa. Pienet soittovirheet ja tahattoman koomiset välispiikit eivät kuitenkaan tunnelmaa pilanneet, päinvastoin. Hanuristi Hannu Oksalan kommentti tänään molemmat bändit ovat pääosin hanurivetoisia, herätti hymyt yleisössä ja tuimat katseet muissa bänditovereissa. Ehkäpä tämä piiskasi kitaristi Petri Kivimäen entistä tiukempiin sooloihin ja tarkempaan soitantoon. Ainakin tämän keikan perusteella kitara oli vahvemmassa osassa kuin harmonikka bändin live-esiintymissä.
Kotimainen vientivaltti Värttinä oli jätettävä tällä kertaa väliin, koska teltassa oli vuorossa Ojos de Brujan flamencohiphop-ilosanoma. Sitä ennen ehdin kuulla tuokion Zarkus Poussan esityksestä. TV:stä tuttu ilopilleri vaikutti liian yksinäiseltä suurella lavalla, vaikka häntä säestivät kitaristi Timo Kämäräinen ja kontrabasisti Ape Anttila. Jokapaikan kannuttajaa Mikko Kaakkuriniemiä ei lavalla nähty rytmittämässä Zarkusta, vaikka etukäteen ohjelmassa näin luvattiin. Verkkaisen ja lupsakkaan (väliaika)esityksen ainoa valupilkku oli lopussa kuultu jamittelu Huudetaan, jolla Zarkus innostui paukuttamaan perkussioita ja huudattamaan yleisöä kappaleensa tahdissa.
Välittömästi Zarkuksen jälkeen teltan etuosan valtasi nuorekas yleisöjoukko, joille illan pääesiintyjä Ojos de Bruja oli ilmeisen tuttu ennestään. Yhtyettä on ylistetty loistavaksi party-bändiksi, jossa nykyaikaista hip-hoppia ja rytmimusiikkia on sävytetty heidän kulttuurinsa intohimoisella flamencolla.
Brujan kappalemateriali ja tunnelmat vaihtuivat solkenaan, ettei perässä pysynyt. Funk-poljentoon pohjautuvasta rytmikikkailusta siirryttiin luontevasti hip-hopin biittien kautta perinteisempään flamenco-ilmaisuun ja keikan lopulla jopa italodisco-hirvitykseen, jolloin yleisö äänesti jaloillaan ja istui penkeilleen. Valtaviin odotuksiin nähden keikka oli visuaalisesti hienoa katsottavaa, mutta kuulohermoa ei hellitelty. Ryhmän diivamainen johtohahmo Marina Abad yritti innostaa yleisöä, mutta todelliseen hurmioon yleisö nousi Sonia Povedan flamenco-tanssia seuratessa. Varsinkin Maxwell Wrightin beatboxing-säksätyksen säestämänä Sonian tanssiminen valloitti suomalaisen yleisön. Lavan viereiset valotaulut esittivät kappaleita tukevaa videokuvaa, josta saattoi päätellä sanoitusten käsittelevän poliittisia epäkohtia ympäri maailmaa.
Yhtyeeseen tarkemmin tutustumattomalla tuli väkisin kuva tyylien sekamelskasta pakollisena tyylikeinona. Kaikkea sekaisin, vailla selvää johtolankaa. Toisaalta rönsyilevä esitys ei pitkästyttänyt missään kohdin. Encorea säväytettiin kaiken lisäksi pätkällä Metallican Enter Sandmania. Esityksen päätettyä väsynyt ja onnellinen yleisö valui teltasta ulos, kuin uskollinen herätyksen jäljiltä. Itse odotin entistä enemmän perinteisiä flamencoa, kuten maestro Vicente Amigon keikalla.
April Jazzia on aina pidetty pukumiesten business-tapahtumana. Onneksi tuosta leimasta aletaan päästä vihdoin eroon sekä käytönnössä että mielikuvissa. Toki Outokumpu-teltassa oli oma business-katsomonsa, mutta lavan edustaa oli parannettu aiemmista vuosista entistä yleisöystävällisemmäksi. Ainoa miinus uudistuksesta oli tanssitilan puuttuminen, jota Ojos de Brujan -fanit selvästi kaipasivat tanssiessaan penkkirivistöjen välissä. Lomamatkani takia vieraillin jatseilla vain torstaina ja perjantaina, joten mm. mielenkiintoinen ranskalainen DJ-sensaatio Birdy Nam Nam ja rouhea blues-iltama Blues Caravanin parissa jäivät minulta todistamatta.
Julkaistu: 2007-05-17
Toimittaja: Jarkko Veijalainen
