Livearvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
TURMION KäTILöT
Turmion Kätilöt ei ole ikinä kolahtanut kunnolla minuun. En tiedä, mikä siinä lopulta mättää, mutta ehkäpä se on kaikesta välittyvä teennäisyys. Vaikka vastaavanlaista industrial metallia ei suomeksi ole tehtykään, eivät Kätilöt yllä alkuunkaan kansainvälisten esikuviensa (?), kuten Rammsteinin, Rob Zombien tai Ministryn, tasolle. Onhan se toki tiettyyn pisteeseen asti hauskaa peitellä henkilöllisyyttään ja leikkiä mystistä, vaan rajansa kaikella. Biisien teosta vastaavat nimimerkit MC Raaka Pee ja DJ Vastapallo, mutta mitkä ovat heidän roolinsa livenä ja keitä ovat lavalla nähdyt neljä muuta kätilöä? Ehkä näihinkin kysymyksiin olisin saanut vastauksen tutkimalla tarkemmin bändin haastatteluja, mutta silti pienet esittelyt esimerkiksi lavalla tai kotisivuilla olisivat paikallaan.
Illan pääaktia, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta, odotellessa Turmion Kätilöitä kuitenkin jaksoi seurata. Mielenkiintoisia äänimaailmoja tarjonneen alkunauhan jälkeen päästiin itse asiaan, kun lateksipukuinen basisti, Manowar-henkinen kitaristi, kaksi laulajaa (maskeerattu pitkätukka ja rotevampi kaljupää) sekä taustalla pysytelleet rumpali ja syntikkamies astelivat lavalle. Soundipuoli toimi kiitettävästi koko keikan ajan, ja taitavasti kaverit myös soittivat. Kaikkia soundeja ei tietenkään saanut revittyä instrumenteista ja taustanauhat olivatkin tärkeässä osassa, kuten myös helvetin ärsyttävät vilkkuvalot. Vähemmästäkin saa migreenin. Harmillista oli niin ikään, ettei pitkätukkaisen vokalistin ääni oikein tahtonut kantaa vaan hukkui runsaan äänimaailman sekaan.
Avauksena kuultu tarttuva rallatus Lepositeet sai heti jengin puimaan nyrkkejään ja hoilaamaan mukana. Porukkaa ei tosin vielä tässä vaiheessa iltaa ollut laumoittain, mutta sitä valui paikalle lisää jatkuvasti keikan edetessä. Selkeät hitin ominaisuudet löytyvät myös seuraavana tarjoillusta Verta ja lihaa -biisistä, jonka aikana lavalle säntäsi kolme vähäpukeista naista hetkuttamaan paikkojaan ja hipelöimään soittajia. Joo-o, feministeille vähän herneitä nenään siis, ja syvälle. Kolmantena ilmoille kajahti Pimeyden morsian, jonka sanoitukset nostavat väkisin hymyn suupielille. Mitään uutta edellisiin verrattuna eivät tarjonneet Seinä ja Liitto, kun taas 4 käskyä pitkine teknointroineen ja terävine käskyineen edusti bändin toimivampaa osastoa. Vielä ennen keikan päättänyttä radiohitti Teurastajaa saatiin todistaa Hoitovirhettä ja toteltiin kuuliaisesti Kärsi-käskyä, jonka aikana tanssitytöt valitettavasti palasivat lavalle.
Turmion Kätilöt oli selvästi panostanut show’hunsa, joka tavoitteli suuren maailman meininkiä. Joissain kohdin keikkaa homma toimikin kiitettävästi, mutta kokonaisuus ei oikein vakuuttanut. Hauska ratkaisu oli settiin mahdutettu yksi englanninkielinen coverbiisi, joka ilmeisesti oli Rob Zombieta. Sokaisevat valot ja vähäpukeiset naiset voisi suosiolla jättää peilipallojen alle diskohelvetteihin. Yleisön teini-ikäiseen osaan kätilöinti tuntui kuitenkin uppoavan huomattavasti paremmin kuin olutaitauksessa viihtyneeseen Niskalaukauksen fanikuntaan. Jää nähtäväksi, mikä on bändin tulevaisuus. Itse veikkaan katoamista parin vuoden sisään, vaikken sitä toivokaan.
Julkaistu: 2004-12-13
Toimittaja: Olli Koikkalainen
