Livearvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
VASEN & OIKEA -KLUBI - KOMETA, ENTER
Riemun ja BV2:en yhdessä järjestämät Vasen & Oikea –klubit ovat esitelleet lähinnä uudempaa suomalaista indietä. Nyt kiitotähden tavoin nousua tekevän Kometan lisäksi lavalla meuhkasi yksi vanhempikin konkari, eli Mana Manan ja Psychoplasman maineikas kitaristi Otra Romppanen. Tämä enemmän Psychoplasman kuin Mana Manan aaltopituksille rokkaava Enter-kokoonpano on taas yksi lukuisista Romppasen takavuosien projekteista, jonka olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa. Semifinalin konsertti oli käsittääkseni nelikolle jonkinlainen paluu keikkalavoille.
Enterillä ei oikein mennyt putkeen, tai lähinnä Romppasen esitys oli tuskaista katseltavaa. Tekniikka pottuili monilla tavoin ja monitorista ei kuulemma kuullut mitään. Kuumettakin miehellä oli. Aitoa Otra-kitarointia ja raskasta rock-riffittelyä oli kuitenkin sen verran, ettei yhtyeen keikkaa aivan fiaskoksi voi kutsua. Mutta kuten kitaristi-laulaja asian itsekin ilmaisi, ”puolitiehen jäätiin”. Samaa ei voi sanoa seuraavasta aktista.
Ei jumalauta! Tällaista rock-keikalla pitää olla! Nykyään rock-konsertit tapaavat olla turhankin säyseitä tilaisuuksia. Yleisöliikehdinnän mahdollisuus on aina olemassa, mutta kaikki on jotenkin kaavamaisen hallittua, kuin ennalta käsikirjoitettua. Kometa-livekokemus on toista maata. Lähdetään vaikka siitä, että kun mikä tahansa yhtye päättää vetää suurimman osan setistään uusia ennenkuulumattomia kappaleita, ei yleisö kovin helposti lämpene, saati villiinny. Kun Kometa aloitti settinsä uudella Tacks-kappaleellaan pääsi anarkia välittömästi valloilleen. Yhtyeen liveosaamista on kehuttu moneen otteeseen, mutta ei se maine ilman tykkejä biisejä ole syntynyt. Uusien kappaleiden, eikä vähintään Tacksin perusteella Kometan debyyttilevy tulee olemaan tapaus isolla t:llä. Rakenteeltaan monimutkainen, boleromaista marssiakin sisältävä kappale on vähintään yhtä timanttinen veto kuin Gravy-Ep:n Trumpeter.
Perjantai-illan maistissa olleet nuoret fanit valtasivat oitis lavan edustan, ja menoa riitti koko keikan ajaksi. Ja pakkohan sitä oli osallistua tähän liikuntatapahtumaan, joka olikin hyvää lämmittelyä Slayeria odottaessa. Hyppimiseen ja riehumiseen ei voinut parempaa syytä keksiä. Kometa takoi nyrjähtäneen eksentristä hevipunkrockiaan sellaisella vimmalla ja vakuuttavuudella ettei paremmasta väliä. Vaikka uusia biisejä tuli peräkanaa esim. Bit My Lip, Hit by a Train, No You’ve Got It All Wrong (?)... ei ihmettelevään patsasteluun ilmennyt tarvetta, koska ne kuulostivat tosiaan niin hyviltä.
Arvaamattomuustekijät syntyivät osaltaan eräiden yleisön jäsenien humalatilasta. Eräs ”Mr. Pekkonen” kävi vuoroin makaamassa lavalla, vuoroin örveltämässä mikkiin. Trio ei ollut moksiskaan, vaan liitti taidokkaasti yleisön yli-innokkuuden osaksi omaa showtaan. Vänttinen jätti kitaransa lavalle, hyppäsi mikin kanssa yleisöön painimaan, kiipeili pöydillä ja seinillä hurmoksellisen rock-saarnajan elkein. Trumpettiakin kuultiin muuten kuin totutusti Roll It With Your Own Handsissa. Ilmassa oli suuren punkjuhlan tuntua. Encorena soitettu helmetmäinen ”mosh n’ stop” –uutukainen ja Trumpeter tarjosivat vielä viimeiset vipinät. Kaikki viisi näkemääni Kometa-keikkaa ovat olleet mielettömän kovia, mutta tämä vei kyllä voiton. Järjetön meininki! Olisipa ollut videokamera.
Julkaistu: 2004-10-20
Toimittaja: Tom Sundberg
