Livearvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
KORN, STATIC-X
Kymmenen tai ehkä realistisemmin viiden vuoden odotus päättyi maanantaina 28. kesäkuuta, kun amerikkalainen pomppumetallin esi-isä Korn saapui viimein Suomeen. Monelle alternativemetallidiggarille vierailu oli unelmien täyttymys. Onpa kyseistä bändiä tullut itsekin diggailtua, joten mielenkiinnolla keikkaa lähdettiin seuraamaan. Puitteina keikalle toimi hulppea Helsingin Hartwall Areena, mikä tämän kokoluokan bändien areenana toimii melko hyvin.
Illan avaajana toimi kuitenkin amerikkalainen kone-elementtejä raskaaseen metalliin yhdistelevä Static-X. Alunperin lämppärin piti olla enemmän blacksabbathmainen Godsmack, mutta onneksi suunnitelmiin tuli muutos. En väitä, että Godsmack olisi ollut huono vaihtoehto. Päinvastoin bändi on todella mainio livebändi, mutta Static-X sopi Kornin lämmittelijäksi kuin nyrkki silmään.
Static-X:n setti räjähti käyntiin debyyttilevyn avausraidalla Push It, joka on mielestäni edelleen bändin paras veto. Seuraavat 45 minuuttia olivatkin ankaraa tanssimetallia ja settiin oli poimittu materiaalia melko tasaisesti kaikilta kolmelta albumilta. Paikoitellen todellakin tuli sellainen olo, että lavalla on äärimmäisen raskas discobändi. Ehkäpä syynä oli tiukat rumpusoundit, jotka takoivat koko keikan ajan yleisöön lisävauhtia. Yleisö olikin yllättävän hyvin mukana ja jo lämppärin aikana saatiin lavan edustalle mukavanoloisesti heiluntaa.
Static-X:n heput myös silminnähden pitivät näkemästään. Itse olin hieman yllättynyt, että bändi sai niinkin positiivisen vastaanoton. Ilmeisesti bändillä löytyy Suomessa loppujen lopuksi melkoisen suuri kannattajakunta. Kokonaisuutena Static-X:n kolme varttia tarjosivat parasta lämppärisettiä, mitä olen onnistunut näillä areenakeikoilla näkemään.
Noin kolmen vartin odottelun ja noin 20 minuuttia ennakkoon ilmoitetun ajan jälkeen päästiin sitten illan varsinaiseen pääasiaan eli Korn oli viimein lavalla Suomessa. Yleisö takoi tahtia jo vartin ennen keikkaa ja tunnelma heti keikan alusta lähtien oli todella intensiivinen. Pomppumetallin lähettiläs –titteli sopii Kornille hyvin, sillä koskaan aikaisemmin en ole Suomessa nähnyt yhtä suurta osaa kenttäyleisöstä hyppimässä koko keikan ajan. Saatinpa kentällä kaksi lähes koko setin kestävää pittiäkin.
Itse keikka oli hyvin riisuttua Kornia. Käytännössä tarjolla ei ollut mitään muuta kuin itse musiikki. Lavalla ei nähty sen kummempaa rekvisiittaa, vaan homma toimi klassiseen tyyliin - bändi, musiikki ja valot. Setti sisälsi kaikki Korn-hitit ja vain Untouchables- ja Life Is Peachy –albumit jäivät hieman muiden varjoon biisien lukumäärässä mitattuna. Lisäksi kuultiin kaksi koveria. Metallican Onesta tosin kuultiin vain lyhyt versio. Pink Floydin Another Brick in the Wall puolestaan vedettiin pidemmän kaavan mukaan. En kyllä ole satavarma tuliko biisi aivan kokonaan. Kummatkin koverit vääntyvät yllättävän hyvin Kornin käsissä. Itse pidin erityisesti Pink Floyd –vedosta ja biisin aikana syttynyt sytkärimeri oli vaikuttavaa katseltavaa.Yllättäen ei missään vaiheessa tapahtunut hyvin yleistä ”tiedämme vain hittibiisit” –efektiä, vaan kaikki kappaleet saivat yhtä hyvän vastaanoton.
Ärsyttävänä seikkana keikassa oli bändin katoaminen joka biisin jälkeen vahvariseinämän taakse. Homma olisi toiminut varmasti hyvin, jos joku olisi jäänyt lavalle edes aloittamaan seuraavaa biisiä edes jonkinlaisella introlla. Nyt jokaisen biisin väliin jäi ärsyttäviä taukoja ja keikka tuntui kovin katkonaiselta, vaikka yleisö yrittikin pitää menoa yllä heti biisien loputtua alkaneella maanpolkemisella. Katkoihinkin kuitenkin lopulta tottui, kun tiesi niiden tulevan vääjäämättä.
Kummankin keikan aikana soundien puolesta, ainakin katsomon puolella, oli ongelmana laulu. Static-X:n aikana Wayne Staticin korkeat vokaalit särkivät niin paljon, että korviin alkoi sattua. Kornin aikana vokaalit puolestaan paikoitellen puuroutuivat. Muuten homma toimi juuri niin kuin pitääkin ja tunnelma oli hyvä.
Kokonaisuutena Kornin ensiesiintyminen ei ollut niin kova juttu mitä olisi voinut kuvitella, mutta täytti kyllä odotukset. Nyt se Korn on sitten viimein tullut nähtyä livenä. Kornin heput tuntuivat olevan oikeasti tyytyväisiä myös tänne tuloonsa ja Jonathan Davisin kiitokset siitä, että Helsingin keikka oli yllättäen paras Korn-keikka ikinä, eivät tuntuneet aivan niin amerikkalaisilta kiitoksilta kuin yleensä. Kerrankin suomalainen yleisö teki keikasta oikeasti hieman paremman.
Julkaistu: 0000-00-00
Toimittaja: Tero Kallio
