Illan aloitti lahtelaista alkuperää oleva Before the Dawn. Yhtye oli minulle entuudestaan tuntematon, joten lähdin seuraamaan esiintymistä avoimin mielin, pää mielenkiintoa täynnä. Heti ensitahtien kajahdettua ilmoille pääni räjähti! Onneksi kuitenkin vain kuvainnollisesti, sillä mitenpä minä pärjäisinkään ilman armasta pääkoppaani. Tajusin, että tämä orkesterihan soittaa aivan hemmetin hyvää musiikkia. Yhtyeen suvantokohtien siivittämä mättö on kuin luotu livetilanteeseen ja bändistä suorastaan huokui lavakarismaa ja energiaa, joka ei välittänyt siitä faktasta, että yleisöä oli tässä vaiheessa iltaa melko vähän. Helvetin hyvä esitys, neljän pisteen keikka!

Keskimmäisenä esiintyjänä toimi myöskin minulle tuntematon Amaran, joka harjaantumattomaan korvaan kuulosti Symphony X:ltä naislaululla varustettuna. Yhtyeen esiintymisen aikana olikin sitten aikaa taas koota pää kasaan, sillä Ruotsin pojat sekä tyttö eivät jaksaneet vakuuttaa. Varsinkin keikan alku oli aivan kamala, sillä musiikki tulvi kaiuttimista yhtenä hirveänä puurona. Onneksi miksauspöydän takaa löytynyt vika saatiin pian korjatuksi ja loppukeikasta saikin sitten jo hyvin selvää. Amaran soitti hyvin, mutta keikasta jäi kuitenkin jotenkin ontto fiilis. Ehkäpä orkesterin tuotantoon olisi pitänyt tutustua ennen keikan kuuntelemista, jotta tästä olisi saanut jotain irti. Yleisön joukossa tuntui olevan yhtyeen koviakin faneja, joten ehkäpä joku nautti tästä - minä en. Kolmosen arvoinen esitys kuitenkin.

Viimeinkin oli illan pääesiintyjän vuoro, joka vetikin show'n kotiin juuri niin kuin olin odottanut. Katatonia ei pettänyt, vaan soitti lähes täydellisyyttä hipovan setin, täynnä takuuvarmasti yleisöön uponneita hittejä, kuin myös livenä harvemmin kuultua materiaalia. Näistä parhaiten esiin tulevana encorena kuultu, ensimmäistä kertaa koskaan soitettu Black Session, joka kuulosti valehtelematta jumalaisen hyvältä. Silmiinpistävä seikka oli myös se, että Katatonia kuulosti Lutakossa todella raskaalta. Yhtyeen kappalevalikoima sai aivan uusia ulottuvuuksia, kun ne vedettiin kunnon säröfiltterin lävitse. Loistavaa! Myös yhtyeen lavakarisma oli vedetty toiseen potenssiin, sillä bändin surullisenkuuluisasta suolapatsasmaisuudesta ei ollut jälkeäkään.

Loppuun on pakko todeta, että on todella vaikeaa keksiä tarpeeksi monta erilaista synonyymiä sanoille loistava, täydellinen ja uskomaton, joten on varmasti parasta lopettaa tämä hehkutus tähän ja todeta se mihin kaikki paikalla olleet varmasti yhtyvät: keikka oli täydellinen!