Livearvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
KONEISTO 2003 - OSA 2 - MM. KONEVELJET VS. REUNA, ACCU,DON JOHNSON BIG BAND, GILLES PETERSON, TORAKKA, T. RAUMSCHMIERE
Lauantai 26.7
Koneiston osalta lauantai oli alkanut jo kahdentoista maissa Hietsun rantalavalla. Itse kuitenkin selvisin Kaapelitehtaalle vasta hieman kuuden jälkeen, juuri ajoissa ennen Don Johnson Big Bandin keikkaa. Don Johnsonin pojista on puhuttu paljon hyvää, eikä suotta. Karkeasti arvioiden keikka oli paras näkemäni hip hop -setti sitten 90 -luvun lopun, jolloin Beastie Boys räjäytti tajuntani Ruisrockissa. MC Tommy Lindgren on suorastaan käsittämättömän energinen ja hyväntuulisuutta uhkuva esiintyjä, joka sai väen mukaan heti ensitahdeista alkaen. Uusi materiaali vakuutti niin, että allekirjoittanutkin meinaa uuden levyn hankkia heti kun budjetti antaa periksi. Varsinkin Jah Jah Blowjob oli kerrassaan mainio ralli. Encorenkin bändi veti; ensin Juuson ja Tommyn "dueton", jossa Juuso beatboxasi hämmentävän tiukan kompin ja Tommy luonnollisesti räppäsi päälle minkä suustaan kerkesi. Ei-niin-yllättävästi encore piti myös sisällään hitiksi muodostuneen One MC, One Delay. Hyvänä lisänä esitettiin bändin oma versio Dr. Dren ja Tupacin California Lovesta. Tämä bändi kannattaa todellakin katsastaa, toimii varmasti vaikkei hip hop olisikaan lähellä sydäntä.
Maailman pienimmän big bandin jälkeen oli Sub Terassilla vuorossa brittiläisen Gilles Petersonin DJ-keikka. Peterson luki fiiliksen hienosti, ja tarjoili yleisölle peräti 2,5 tuntisen setin aurinkoista rytmimusiikkia maailman laidoilta. Levylautasella pyöri mm. tiukan elektronista hip hoppia, rootsin orgaanista hip hop paukuttelua, funkkia, dubia ja jopa salsaa... Loppua kohden unelias yleisö intoutui jopa hieman tanssahtelemaan, mutta ennenkaikka keikka oli akkujen latailua illan koitoksia varten.
Puolessa välissä Peterson settiä päätin käydä tarkistamassa menon Valssaamossa. Menossa oli Torakan keikka... linja oli Exogenicille tyypillistä Suomi-psytrancea, ja hienosti näytti homma pelaavan. Väkeä oli tanssilattialla kiitettävästi, ja Valssaamo oli sisustettu asiaankuuluvilla fluorisoivilla psykedeelisillä kuvioilla. Katosta roikkui jos jonkinmoista tribaalitaivaankappaletta, ja seiniä koristi miehenkokoiset neo-sienet. Turbiinisalissa levyjä paukutellut Vincent Vega oli tällä välin piiskannut oman tanssiyleisönsä kaoottiseen hurmokseen HC-teknolla. Itse en ko. saliin uskaltautunut ovea pidemmälle. Lämpötila oli varmasti yli 50C, ja paidattomat tanssijat roiskivat hikeään ympäriinsä punnertaessaan hysteerisen kompin tahdissa. Sellainen mielikuva hommasta kuitenkin jäi, että paikalla olleilla (ilmeisen hyväkuntoisilla ihmisillä) oli varmasti kovasti hauskaa. Samaan aikaan Lapin Kulta areenalla soittanut Huoratron tarjoili yleisölleen hieman inhimillisempää biittiä. Musiikista tuli äkkikseltään mieleen C64:n aikaiset tietokoneet, ja tätä käsitystä tuki myös screenillä pyörivät animaatiot. Itse kaipasin iltaan pientä rauhoitusta, joten päätin katsastaa Valssaamoa vastapäätä olleen Zodiaciin johtavan pimeän oven, jonka ovessa komeili kännykät kieltävä kyltti.
Zodiac oli suoraan sanottuna täydellisesti sisustettu ambient-huone. Pimeän käytävän päässä oli huone, joka oli peitetty karkeasti arvioiden n. sadalla patjalla. Valaistus oli hämärä ja punasävyinen, ja screeni suolti musiikkiin sopivia visuaalisia ärsykkeitä. Ilta oli ollut rankka, joten könähdin lähimmälle patjalle ja annoin Twisted Himalaya Brothersin soittamien ambienthouse sävelten huuhtoa korviani. Tunnelma vaipui euforiseksi, ja vaikken ollut mitään kahvia vahvempaa nauttinutkaan, alkoi päässä pyöriä jos jonkinmoisia visioita. Ajantaju katosi siinä määrin, että kun lopulta kömmin ulos Zodiacin universumista, oli ilta vaihtunut yöksi ja aikaa mennyt pari tuntia.
Zodiacin rentouttavan vaikutuksen johdosta koin olevani kykenevä jälleen pieneen tanssauskoitokseen. Tähän tarjosi oivan mahdollisuuden Lapin Kulta areenalla aloitellut T. Raumschmiere (yllättäen saksalainen kaveri). Saksanserkku loihti ämyreihin perinteistä big beattia viuhtoen ympäriinsä kaikkea muuta kuin eleettömästi. Musiikista tuli mieleen Mirwaisin soundit ja Underworldin biitit, näin karkeasti ilmaistuna. Hyvin sillä tossuun sai liikettä. Kävin vielä samaan syssyyn tutkimassa trance tilanteen Valssaamossa. Levyjä oli pyörittämässä Tripteaser ja valssaamo oli ääriään myöden täynnä. Tungin kuitenkin sekaan, ja n. 15 minuutin tamppaamisen jälkeen ryntäsin henkeäni haukkoen paita märkänä lähimpään juomakiskaan vettä hakemaan. Lienee paikallaan tarkentaa, että Valssaamossa oli 'hieman' lämmin.
Hetken pihalla chillailtuani päätin vielä uskaltautua Zodiacin maailmaan. Himalajan veljekset olivat luovuttaneet DJ-nurkan Gammalle, joka soitteli levyjä samassa hengessä, joskin hieman usvaisemmasta päästä. Zodiacissa leijui paksu makea savu, johon suht. voimakas hienhaju sekoittui luoden melko huumaavaan koktailin. Ilmeisesti en ollut ainoa joka tuli paikalle lepäämään liki lämpöhalvaukseen päättyneen tanssimisen jälkeen. Ihmisiä Zodiacissa oli reilusti enemmän kuin aikaisemmin, ja könysinkin ulos n. kolmen vartin trippailun jälkeen. Tässä vaiheessa jouduin luovuttamaan, ja painumaan kotiin. Vaikka Valssaamon tarjonta (Texas Faggot ja Squaremeat) kiinnostikin, oli reilun kuuden tunnin yksinäinen samoilu Koneiston teknoluolastossa vienut mehut siinä määrin, että päätin ajaa kotiin kun vielä silmät pysyivät auki.
Sunnuntai 27.7
Sunnuntaina koko Kaapelitehdas näytti siltä, kuin Koneisto olisi jo ohi. Tavaraa kärrättiin pois, ja olo oli kovin yksinäinen. Lavalla suolsi paksua dubiaan Fat Beat Sound System Pelle Miljoonan tukemana, ja väkeä oli todella niukasti, kenties vain kymmenkunta. Vaikka aikatauluun oli merkitty pieni aukko ennen seuraava aktia, näkyi Koneveljien tohtorimaskisia kavereita lavalla jo ennen Fat Beatin keikan loppua.
Seuraava keikka alkoikin yllättäen suoraan, ikäänkuin "lennosta". Koneveljien kanssa lavalla oli toinen Exogenigin maino bändi, Reuna, ja näin sai spektaakkeli nimeltään "Koneveljet vs. Reuna" alkunsa. Itse odotin ko. keikalta valtavasti, ovathan molemmat porukat suursuosikkejani. Koneveljien "Brothers in machine" on mitä mainiointa teknoa, ja keikatkin ovat jääneet hyvin mieleen. Eräs parhaista keikkakokemuksistani on Koneveljien konsertti muutaman vuoden takaisessa Down By the Laiturissa, jossa hemmot lämmittelivät yleisöä Asian Dub Foundationille. Reuna taas on vakuuttanut uudella Smelly -kokopitkällään. Siksipä onkin kurja sanoa, että Koneveljet vs. Reuna kuului koneiston suurimpiin pettymyksiin. Siinä missä Koneveljet ovat ennen pystyneet täyttämään lavan kolmistaankin, oli tunnelma nyt jokseenkin unelias. Unessa pojat taisivat vähän ollakin, näyttipä jollain olevan vielä aamiainenkin kesken. Hyviä muusikoita lavalla piisasi, ja hetkittäin meno äityi maukkaaksikin jammailuksi, mutta yleisilme jäi auttamatta tylsäksi. Koneveljet piiskasivat paikoin hieman menevämpääkin D'n'B-komppia, ja muutamia kappaleita oli jätetty jopa tunnistettavaan muotoon. Kyllä pojilla varmasti hauskaa lavalla oli, mutta ei tähän oikein jaksanut keskittyä. Väkeä alkoi virrata kuin varkain yleisön puolelle, ja keikan puolilla välein alkoi tuntua jo siltä, kuin olisi oikeassa konsertissa. Valitettavasti kokonaisuus ei vain ollut osiensa summa tällä kertaa.
Koneveljien ja Reunan tarjoileman lievän pettymyksen jälkeen luvassa oli Accu. Tämä rytmi-ryhmä on riemastuttanut allekirjoittaneen ensimmäisestä Koneistosta alkaen, ja kommentoipa erään ulkomaisen tunnetun musiikkilehden toimittaja parhaaksi ekassa Koneistossa kokemakseen jutuksi "the discovery of Accu". Joudun olemaan melkein samaa mieltä, joten odotukset olivat erittäin korkealla. Homma alkoi lupaavasti, laulaja sekoili pitkin lavaa hillittömän ilmapallonipun kanssa, ja kiljui yleisölle kommentteja tyyliin "ylös sieltä, ei tänne oo tultu mitään sunnuntaichillailemaan". Ekan biisin lähtiessä jotenkin lapsekkaan oloisesti liikkeelle oli unelias bailukansa kuin kylmän vesisuihkun niskaansa saaneet. Itse jäin monttu auki tuijottamaan eteeni, kuin äsken niin väsynyt ja rento tunnelma muuttui hetkessä täydeksi beach partyksi. Edellisen illan tulishown pojat näyttivät kansalle mallia hulvattomilla esityksillään, ja ihmiset seurasivat. Accu jauhoi livebändin kanssa tanssimusiikkia, jonka tanssiminen vaati tilaa. Tilaa oli, ja keikka oli suorastaan mannaa korville.
Koska kyseessä oli ensimmäinen Koneistoni Helsingissä, joudun vertailemaan tapahtumaa parin vuoden takaiseeen Turun Kupittaalla järjestettyyn. Koneisto on muuttunut, siitä ei ole epäilystäkään. Järjestelyistä ei jäänyt moitteen sanaa, joskin passin jonottaminen kesti käsittämättömän kauan. Tämä tuskin tavallista bailukansaa häiritsi, joten ei siitä sen enempää. Kuitenkin, on pakko sanoa että Turku oli Koneistolle parempi paikka kuin Kaapelitehdas. Joskin Kaapelilla jokaiselle klubille saadaan "oikea" huone, jää tapahtumasta pois se ilmavuus mikä Kupittaalla oli lähes olennaista. Lisäksi, ei sitä maauimalaa korvaa mikään! Koneistosta on kadonnut huomattava osa sitä rentoutta, joka teki siitä vielä pari vuotta sitten vuoden ykköstapahtuman. Kuitenkin, Koneisto on tällaisenaankin konemusiikin ystäville tai siitä kiinnostuneille ehdoton ykköstapahtuma. Keikkoja menee toki väkisinkin päällekäin, mutta koska tietyt konemusan alalajit oli viisaasti laitettu omin looseihinsa, ei monenkaan tarvinnut varmasti tehdä kauheasti kompromisseja. Erityiskiitos menee tietysti juhlaväelle. Koneiston fiiliksestä tuli väistämättä mieleen toinen marginaalimusiikin suurtapahtuma, Tuska. Kun ihmiset ovat riittävän kiinnostuneita esiintyjistä, ei järjestyshäiriöitä tunnu tulevan. Erittäin antoisa ja hieno viikonloppu, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!
Tsekkaa myös osa 1
Julkaistu: 0000-00-00
Toimittaja: Atte Jaakkola
