Linkin Park viimein omalla keikalla Suomessa

Kaisaniemi, Helsinki 16.6.2011

Kolmen lämmittelijän kanssa Suomeen päräyttänyt Linkin Park täytti torstaina Helsingin Kaisaniemen puiston.  Sääkin onneksi suosi paikalle sankoin joukoin valuneita faneja.

Lämppärit jäivät itseltäni tällä kertaa väliin, ehdin paikalle parahiksi juuri ennen Linkin Parkin aloittamista. Keikka alkoi odotetusti uudella materiaalilla, viime vuonna ilmestyneen A Thousand Sunsin avausraidalla The Requem. Tämän jälkeen sankoin joukoin paikalle ilmaantuneita vanhempia faneja hellittiin heti ensimmäisen levyn Papercutilla.Tein itse keikan alussa virheen jäädessäni tuijottamaan keikkaa alueen takaosasta, jossa kuuluvuus oli ulkoilmakeikaksikin harvinaisen huono. Äänenvoimakkuuden taso heitteli välillä rasittavan paljon. Ymmärrän että ulkoilmakeikalla akustiikka ei ikinä ole konserttisalin luokkaa, mutta lähes 70 euroa lipusta maksanut yleisö olisi ansainnut paremman kuuluvuuden. Parin biisin jälkeen änkesin lähemmäksi lavaa ja alueen keskiosaa, jolloin huono kuuluvuus ei onneksi häirinnyt enää niin paljon, ja pystyin viimein keskittymään keikkaan kunnolla.Illan settilistalle oli kerätty odotetusti biisejä bändin jokaiselta levyltä, luojan kiitos myös niiltä vanhemmilta. On tietenkin toivottavaa, että bändit uudistaisivat soundiaan silloin tällöin, samassa vanhassa junnaamisen sijaan, mutta Linkin Parkin tapauksessa uusi materiaali tuntuu menevän vain levy levyltä tylsempään ja turvallisempaan suuntaan.Kuva: Nelly Tatti

Tälläkin kertaa illan parhaat jamit tarjosivat vanhemmat hitit Numb, In The End, Crawling ja illan paras veto, päätösbiisi One Step Closer. Linkin Parkin hitaammat biisit, kuten sinänsä ihan kaunis Shadow Of The Day toimivat kyllä levyllä ja musavideoina, mutta livenä ne ovat auttamatta haukottelukamaa. Uudemmista kappaleista positiivinen yllätys oli ehdottomasti The Catalyst, joka sai yleisön jammailemaan, vaikkei selkeästi monelle vielä ollutkaan tuttu.

Kuva: Nelly Tatti

Kuva: Nelly Tatti

Äänentoiston lisäksi myös screenit eivät tällä kertaa oikein toimineet. Näin isolla keikalla olisi lavan kummallekin puolelle sijoitetut sivuscreenit voinut pyhittää pelkästään lavan tapahtumien kuvaamiseen epämääräisten grafiikoiden pyörittämisen sijaan, kun takaa ei kuitenkaan lavalle kovinkaan hyvin (lue: lähes ollenkaan) nähnyt.

Käytännön jutut eivät siis todellakaan tällä kertaa oikein natsanneet, kun sekä näkyvyys, että kuuluvuus takkuili. Lähemmäksi lavaa oli ryysiksessä turha yrittää tunkea.

Lavalla showta pitivät yllä lähinnä bändin näkyvimmät jäsenet, vokalisti Chester Bennington ja kitaristi-vokalisti/kosketinsoittaja Mike Shinoda. Näyttävät rumpujamit keikan keskivaiheilla olivat kiva piristys ja parista tylsähköstä vedosta ja harmillisista bändistä johtumattomista ongelmista huolimatta tämä oli lopulta ihan mukiinmenevä keikka. Ei välttämättä nyt ihan 70 euron arvoinen, mutta toisaalta, ihan tyytyväisen näköistä väkeä Kaisaniemestä tuntui keikan jälkeen aseman suuntaan valuvan.

Mahdollisesti jotain samankaltaista