Limpparit verevinä TVO:n hautajaisissa

Limonadi elohopea, TV-resistori
TVO, Turku 16.4.2010

Mitä eroa on vanhalla ja uudella TVO:lla? Vanhassa saa pyöriä vapaasti, kun taas uudessa on pyöriä lukossa.

Lopunajan festivaalien perjantain ohjelmistossa oli huonojen vitsien lisäksi tarjolla Vihannesta, TV-resistoria ja Limonadi elohopeaa. Viimeksi mainitun kohdalla esiintymisen tekee ainutlaatuiseksi tieto siitä, että yhtye pisti pillit pussiin vuonna 2004. Helpotusta yhtyeen ystävien ikävään tarjosi Taskuelokuvia-kokoelman yhteydessä heitetty pienoiskiertue, mutta muuten Limonadi elohopea on pysytellyt tunnollisesti manan mailla.

TVO:n kohtalo veti Limpparit hetkeksi hiljaiseksi...

TVO:n kohtalo veti Tero-Petrin hetkeksi vakavaksi...

Jo loppusuoralle kaartuneen festivaalin päivän ensimmäisestä aktista vastasi Vihannes, jonka soitto oli tosin jo vaiennut toimittajakaksikon saapuessa paikalle. Keskittykäämme siis vain näkemäämme. Ensimmäisenä vuoron saa Limonadi elohopea.

Limonadi elohopea ei ole tekemässä comebackia. TVO:n keikka soitettiin ennen kaikkea kunnioituksesta legendaarista keikkapaikkaa kohtaan. Tämä näkyi myös soittajien otteissa ja asenteessa. Limpparit eivät tehneet suurta numeroa itsestään, vaan keskittyivät ainoastaan olennaiseen: tiukkaan soittoon ja surkeisiin välispiikkeihin.

Tero-Petri Suovasen johtama rykmentti esitteli soittajia lähes kaikista kokoonpanoista. Samoin kappaleita löytyi Trukilla yli vaikeuksien -debyytistä lähtien aina joutsenlauluksi jääneeseen Halaukseen. Huomattava osa kuulluista biiseistä löytyy myös Taskuelokuvia-kokoelmalta, joten keikka kävi suoranaisesta best of -koosteesta.

Ja ne biisit. Omintakeiset sanoitukset yhdistettynä kieroon ja äkkiväärään soitantaan ovat yksinkertaisesti toimiva resepti, etenkin kun kaiken tekee lämmöllä ja tunteella. Mene Laurin luo, Liekkimaja ja Olet nakertanut minut loppuun ovat vain satunnaisia mainintoja loistavista vedoista, jotka hikisessä illassa lähinaapurustoon kaikuivat.

...mutta onneksi muilla limppareilla oli hymy herkässä

...mutta onneksi muilla limppareilla oli hymy herkässä

Encoressa lavalle pyydettiin TVO:n puuhamies, Tomi ”Hauttis” Hautakangas, joka paukutteli rumpuaan kahden biisin ajan. Ollaan kaheleita ja Tupakkapäivä päättivät setin ja saattelivat samalla hienon orkesterin takaisin eläkepäiville. Komeampaa lopetusta ei olisi voinut edes toivoa.

Jos Limonadi elohopea on tunnettu arkielämän absurdeista havainnoistaan, on illan päättäneellä TV-resistorilla hieman toinen lähestymistapa kappaleisiinsa. Tällä kertaa naivismi jäi kuitenkin selvästi kakkoseksi, vaikka häpeämiseen ei ole syytä resistoreillakaan. Setistä löytyivät tutut hitit, mukaan lukien Serkut rakastaa paremmin, Intiaanidisko ja avauksena kuultu Ratsasta mun ponilla.

Parhaimmillaan yhtye oli silloin, kun se päästi funkisti soineen basson päärooliin ja pisti siinä ohessa puntteihin kunnolla vipinää. Sympaattiset, ja samalla kovin epätarkat muistelot menneistä TVO-keikoista olivat hellyttävää kuultavaa. Ehkä meno olisi ollut vielä aavistuksen letkeämpää, mikäli menneiden esiintymisten malliin olisi ennen vetoa otettu ihan reippaasti vielä toisellekin jalalle.

En voi pitää itseäni millään muotoa TVO:n veteraanina. Mutta vähäisen kokemuksenkin perusteella on helppo nähdä, mitä Turku menettää TVO:n myötä. Yleisön välittömässä läheisyydessä sijaitseva esiintymistila ja rento tunnelma takaavat keikkaelämyksen, jota on vaikea jäljitellä. TVO on kulttuuria, jota olisi suonut näkevän myös vuonna 2011, jatkosta nyt puhumattakaan.

Kuvat: Anna Gradistanac