Levymaistofiilikset: Stam1na – Elokuutio & Maistotuokio #16 – Bryggeri Helsinki Sofia Imperial Stout

 

Huomenta/Päivää/Iltaa, Noisen lukijat.

Kesä on saapunut ainakin ajoittain sääolosuhteiden ja vakiintuneesti mielentilan puitteissa. Tätä myötä meillä Brewokratiassakin on aika korjata pelleilyn tasolla kulkeva julkaisutahtiimme. Ryhdistäytykäämme! Aloittakaamme se todella korkeilla laatustandardeilla!

Stamina, Stamyksna, Smkolmetana, Lemin Lasettajat…näin eteläkarjalaisena yhdelle Suomen johtavalle metallipumpulle löytäisi monta oudompaakin nimeä, mutta viime aikoina ei ole ollut tarvetta paljon muille kuin erilaisille myönteisille superlatiiveille. Bändin maaliskuussa julkaistulle seitsemännelle studioälpylle Elokuutiolle olisi jo tuolloin voinut läväyttää muutaman kuuntelun jälkeen viisi tähteä viidestä ja sillä hyvä. Tarttuva, monipuolinen, melodisesti raskas, ja ennen kaikkea levy joka kuulostaa vain Stam1nalta olematta kuitenkaan minkään edeltäjätallenteensa toisinto.

Ainoaksi epäilykseksi jäikin pian, että kestääkö lätty aikaa. Mieleen tulee jo Suomenkin skenestä esimerkiksi Children of Bodomin Are You Dead Yet?, joka iski tarttuvuudessaan miljoonalla voltilla julkaisuviikkonaan. Kyseisen levyn paristoista valui kuitenkin elohopea jortaaniin karmaisevan nopeasti, eikä sen pariin ole tullut paria täsmähittiä lukuunottamatta palattua.

Ei pelkoa, sillä elokuution julkaisusta on pian kolme kuukautta ja sen sisältämä teho on vain jatkanut nousemistaan. Bändin tuoreimman jäsenen, kiipparisti Emil Lähteenmäen synavallit ja ajoittaiset pianoniskut ovat saaneet entistä enemmän roolia soundimaailmassa ja paljastavat jatkuvasti uusia fiiliksiä kuuntelutilanteesta riippuen. Kielisoitinrintaman riffeissä riittää entiseen malliin pureskeltavaa ja maestro Velin takoo kannujaan maukkaammin kuin mielestämme kertaakaan aiemmin Stampan levyillä, mikä on pirun korkea rima ylitettäväksi. Tematiikka digiajan kiroista puree nohevasti ja Asus-koneiden käyttäjänä Mätä Hohtava Omena-kappaleen mielikuvat maistuvat itselleni mainiosti. Pakkohan se on myöntää, että tämä teema huomioiden on huvittavaa, miten erinomaista lisäherkkua making of-videodokumentoinnin ja messevän, Verisateenkaari-nimisen bonus-biisinkin muodossa levyn oheen työstetty kansitaiteen skannailuun perustuva mobiili-applikaatio tarjoaa. Näinhän se tunnetusti menee. Jos et voi voittaa vihollistasi, liity mukaan ja tee edes yhteistyötä.

Joka tapauksessa, tätä taustaa vasten on ollut hauska huomata, että niin norsunluupenkitetyt kriitikot kuin alle kuukaudessa kultalevyn verran ostoksia tehneet fanimassatkin ovat estoitta ottaneet levyn omakseen. Uudet Kymmenen Käskyä-albumi saattoi aikanaan olla seuraavan väitteeni kumoava teos, mutta en muista aiemmin kohdanneeni Stam1nan katalogista levyä, joka on ollut kaikilla rintamilla näin ilmeisen ylistetty. Jopa oma suosikkini, Viimeinen Atlantis, sai taannoin kuraa yllensä liiasta ”viherpiiperöinnistä ja hippitekopyhäilystä” äänekkäältä vähemmistöltä.

En epäile, etteikö Elokuutiokin olisi joillekuille pettymys. Kaikkia lienee edelleen mahdoton miellyttää. Otetaanpa kuitenkin esille vaikka seuraava tilanne: Ollessani uunituoreen albumin julkkarikonsertin virkaa toimittaneella ”salakeikalla” Jyväskylän Lutakko-klubilla, porukka meni aivan yhtä pähkinöiksi uusista biiseistä kuin Pahan Arkkitehdin kaltaisista ikivihreistäkin. Kun radiopyörityksessäkin olleen Kuudet Raamit-rallin kertosäkeet kaikuivat kirkkokuoron tasoisesti koko salilta jo näin ensimmäisellä keikalla julkaisun jälkeen, täytyi olla pystyyn nousseiden niskakarvojen kanssa yhtä mieltä. Nyt on Stam1na omankin vaativan historiansa puitteissa onnistunut tekemään jotain erityistä, pesunkestävän klassikon.

Tälläiselle järkäleelle olikin astetta haastavampi löytää arvoistaan juomavalintaa. Mistä jo paikkansa huippulaadukkaana vakiinnuttanut panimo, jonka tuore julkaisu yllättäisi sillä, miten hyvää hörpittävää sen onkaan odotustenkin oltua korkealla? Juuri viikko sitten päättyneillä Tampereen Suuret Oluet Pienet Panimot-festivaaleilla tarjolla ollut Bryggeri Helsingin rommi-tynnyreissä kypsytetty versio Sofia Imperial Stoutista olisi ollut täydellinen valinta, muttemme valitettavasti saaneet vakituista videoisäntäämme paikan päälle testaamaan. Lähelle sentään voidaan mennä, koska japanilainen kritiikinvaihtajamme Brewin’ Bomber Lyger sai käsiinsä mainitun oluen päivittäiskauppoihin päässyttä, tynnyröimätöntä versiota, jota itsekin olemme kuluttaneet Elokuution sisuksissa. Yksityiskohtia, olkaa hyvät: