Levymaistofiilikset: Brother Firetribe – Sunbound & Maistotuokio #24 – Sonnisaari Aprikosmos Sessio IPA

 

Huomenta/Päivää/Iltaa, Noisen lukijat.

Brewokratian delegaatio kävi vastikään tarkastamassa yhden maamme kovimman melodia-jyystö-orkesterin keikkakunnon, todetakseen sen edelleen vallan mainioksi. Siksi on asiallista tarkastella maistofiilisten kera Brother Firetriben vastikään julkaistua neljättä studio-levyä, Sunboundia.

Introna toimiva levyn nimibiisi tuo mieleen elävästi soundtrack-pomo Vince DiColan klassiset instrumentaalit Rocky IV:n ääniraidalta. Aina miellyttävä ja eritoten adrenaliinia ylöspäin pumppaava mielleyhtymä. Heti perään esiin puskeva Help Is On The Way riffailee makustellen Van Halenin Women and Children First/Fair Warning-aikakauden poljentoa, eli toimii maukkaasti! Meininki kuitenkin vain yltyy seuraavaksi tarjottavalla kaksikolla Indelible Heroes ja Taste of a Champion: jäätävää hittimatskua, etenkin ensiksi mainitulla tribuutilla vuoden 2016 aikakirjoihin lähettämille sankareille.

Last Forever on lähimpänä levyltä oletettua ”kiintiö-balladia”, mutta on tavallaan virkistävää, ettei kyseessä ole mikään akustinen siirappiaalto. Jytkettäkin on laitettu hunajaisten harmonioiden taakse sopivasti. Give Me Tonight on puolestaan jo ensimmäisen läpirullauksen jälkeen voittanut perinteisen ”tykittävä albumiraita”-palkinnon, jonka saa olemalla se singlehehkutusta vaille jäävä, muutoin mahtava ralli. Mieleen tulee fiilikseltään esimerkiksi AOR-suuruus Journeyn Be Good To Yourself, jossa ei myöskään syntetisaattori-fondueta vauhdikkaan roccaucsen seasta säästellä. Päätösraita Phantasmagoria pääsee jopa hieman yllättämään jousimatoillaan ja viipyilevällä mahtipontisuudellaan. Levyn takakantta ostohetkellä vakoillessamme mietimme jo hetken, että ”eisssaatana, ovatko ne menneet Annihilatoria coveroimaan”, mutta eivät olleet. Tunnelmallista kaihoa on senkin edestä.

Näiden kohokohtien lisäksi levy tarjoaa tasavahvasti maistuvaa makiaa. Heart of the Matter on ehkä ainoa löysän kädenpuristuksen tasolle jäävä veisu, joka ei nosta pääamajallamme maljoja tanakasti kohti kattoa. Bändin tavaksi muodostunut kasari-leffasoundtrack-coverbiisi hoidetaan maaliin kunnialla. The Running Manin (Praise Aaahrnold!!) ”soundarilta” valittu John Parrin Restless Heart ei alkuperäisenäkään ole aivan yhtä murhaava styge kuin Veli Paloheimon aiemmin tulkitsemat Sammy Hagarin Winner Takes It All tai Cheap Trickin Mighty Wings, mutta kyllä tämän tahtiin saa takatukan heilumaan ylpeästi.

Summasummaarum, niin yltiöpäisen kliseistä kuin se onkin tässä vaiheessa sanoa Brother Firetriben tuotannosta, niin bändin taito luoda täydellistä kesämusiikkia on yhä veitsenterävä. Tietänevät sen itsekin aivan satasella, koska väittäisimme olevamme varmoja, että kaikki heidän studio-kokopitkäänsä on julkaistu maaliskuu-kesäkuu -akselilla. Olette sitten tuoreita kasvoja tai olleet Lambon kyydissä jo megajuustoisesti mahtavalta False Metal-debyytiltä asti, niin aika on jälleen kypsä ja aurinkoinen. Juomat kylmiksi ja kaiuttimet yhteentoista: saa suorittaa!

Yhden varsin potentiaalisen juoman tämän levyn kylkeen tarjoaisi bändi itse Kaleva Brewing Companyn kanssa tekemällään nimikko-oluella, mutta viikonlopun keikkapaikka kerkesi peeveli myymään koko eränsä loppuun, ennen kuin saimme sitä huulillemme maistokoetta varten. Annetaan siis japanilaisen kritiikinvaihtajamme Brewin’ Bomber Lygerin esitellä mainio kesäinen vaihtoehto: