Skepticism – Farmakon

Tätä kulttibändiä ei syyttä pidetä yhtenä modernin doom metallin suuruuksista. Suomalainen Skepticism on alusta saakka kulkenut omia hämäriä polkujaan, ja on kolmannen levynsä kohdalla ihan yhtä mystinen tapaus kuin esikoisellaan, Stormcrowfleetilla. Ja jos tuota v. 1995 ilmestynyttä levyä pidetään klassikkona, voi vain spekuloida minkälaisen merkkiteoksen asemaan Farmakon aikojen saatossa kohotetaan. Sillä mestariteos tämä on, ei enempää eikä vähempää.

Skepticismia ei oikein sovi verrata mihinkään muuhun orkesteriin. Yhtye rakentaa synkät tunnelmateoksensa loppuun asti hiotulla, omalaatuisella näkemyksellään, joka kieltämättä on kaikessa kokeellisuudessaan vahvasti esoteerisuuteen taipuva. Bändi ei siis tee kuuntelemisesta helppoa, mutta musiikissa on jokin riivattu ominaisuus, joka kysymättä vetää kuulijan mukaansa epätoivon tummiin syövereihin.

Farmakonin unenomaista, ritualistista matkaa johtaa salaperäinen hahmo, joka örisee, murisee ja kuiskii lohduttomuuksia kuulijan korvaan. Häntä säestävä orkesteri ei soita itsetarkoituksellisen hitaasti, vaan antaa musiikin velloa eri nopeuksin ja painotuksin kuin jokin hallitsematon luonnonvoima. Keskeisenä kumajaa primitiivisen riisuttu rummutus, jossa tomeilla ja pelleillä on monesti virveliä olennaisempi rooli. Jylhät urkukuviot keskiaikaisine vivahteineen ovat myös avainasemassa, kun taas sähkökitaroita on käytetty yllättävänkin hienovaraisesti. Raskautta ei tässä mitata särösoundein ja kitaroiden määrässä, vaan levyn painostavuuden määrittää huolella luotu, painajaismaisen ahdistava kokonaisuus. Kaikkein hämmentävintä ja samalla kaikkein kiehtovinta on se, että sieltä syvyyksistä kantautuu myös lumoavan kauniita säveliä.

Albumin aloittaa reippaammin etenevä The Raven and the Backward Funeral, joka vain seitsemän ja puoliminuuttisena toimii oivallisena johdatuksena Skepticismin sysimustaan maailmaan. Ehdoton kohokohta on nimetön neljäs raita, joka edustaa koko kolmentoista minuutin komeudessaan parasta doomia miesmuistiin. Vokalistin esitys on pelottavan mielipuolista kuunneltavaa ja musiikki on kuin tuonpuoleisesta kotoisin.

Tästä on vaikea keksiä mitään negatiivista sanottavaa. Epämääräiset sanoitukset eivät ehkä ole maailman parhaita, mutta tukevat hyvin levyn houreista ilmapiiriä. Farmakon on ennen kaikkea onnistunut, yhtenäinen kokonaisuus, ja se tunti minkä se kestää on piinaava pelkästään hyvässä mielessä. Jos old-school doom ei ole sinun juttusi, olet kyllästynyt lukuisiin My Dying Bride/Anathema –sektorista ammentaviin tusinabändeihin ja haluat kuulla jotain takuuvarmasti omaperäistä, on Skepticism juuri sinulle.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-22
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.