Kumouksen musiikista löytää helposti viitteitä monien konkareiden edesottamuksiin. Vaikka kaikuja on havaittavissa niin YUP:sta, Don Huonoista kuin Ismo Alangon projekteista, on Kumouksella myös omaa sanottavaa. Etenkin lyriikkapuoli kiinnittää huomion. Aiheet ovat vanhoja tuttuja: vaimo jättää, pullo kutsuu ja velkakierre ahdistaa – Kelaan voi sentään onneksi luottaa. Kumous ei sorru saarnaamaan, vaan esittää asiansa humaanisti virnistäen.

Demon kolme kappaletta ovat perushyvää tasoa, mutta biiseihin tarvittaisiin lisää iskevyyttä ja tarttumapintaa. Tasoissa vihjaa yhtyeessä piilevästä potentiaalista, joka voi hienosäädön jälkeen pulpahtaa pintaan hetkenä minä hyvänsä. Lähtökohdat ovat Kumouksella hyvässä kunnossa. Demon tuotannosta löytyy rosoa, mutta luonnosmainen äänimaailma vain tukee yhtyeen musiikillista antia.