Avernal Oathin kolmas demo käynnistyy Commodore 64:n legendaarisesta Wizball-pelistä tutulla koneellisella äänimaisemalla. Vatsanpohjaa kutitteleva soundi kasvaa ja kehittyy keskitempoiseksi tunnelma/death-metallisoinniksi, jossa paino liikkuu melankolisten kitaramelodioiden ja niitä maustavien syntikoiden välillä. Thy Serpentinsä [RIP] bändi on tietysti kuunnellut kuten myös kasan Norja-osaston levyjä, mutta kyllä omaakin ilmettä on sopivasti mukana. Bändi pärjää nimenomaan näiden kitara/syntikka-yhdistelmän tarttuvien melodioiden kanssa, syntikkapainotteisissa väliosissa homma tuntuu välillä karkaavan käsistä.
Koko bändistä välittyy nuori ikä ja ehkä myös kokemattomuus, varsinkin laulupuolella olisi vielä paljon parannettavaa. Tällaisenaan örinä on vielä turhan ohutta ja vähän arastelevan tuntuista. Sama pätee soittoon, taitoja selvästi löytyy mutta bändi tuntuu hieman kuin pidättelevän.
Demon kolmosraita Darker Than Death on yhtyeen parasta antia, biisissä on vaihtelua sopivasti ja kitaratilutuksetkin sujuvat mallikkaasti. Muutenkin musisointi on kohtuullisenhyvällä pohjalla, bändin suunta on hyvä. Nyt pitäisi vain päästä liikkeelle ja se onnistunee kokemusta keräämällä ja treenaamalla runsaasti.
Avernal Oath on tehnyt sinänsä jo jonkinmoisen työn valitessaan tyylisuunnakseen tällaisen tunnelmoivan ja tavallaan rauhallisemman lähestymistavan trendikkäämpien genrejen sijaan. Tällaisenaan bändin demo hukkuu tyypillisine soundeineen vielä massaan, mutta harjoituskämpällä aikaa viettämällä ja sovituksia hiomalla seuraava tuotos voi olla suurempikin harppaus eteenpäin.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Antti Kavonen Arvosteltu: 09.06.2003 Levy julkaistu: 2003