Monovisio on sinänsä ihan pirteän kuuloinen tapaus. Hyväntuuliset kappaleet on soitettu ja sovitettu taitavasti ja melodioista löytyy silloin tällöin joitakin mukavan kuuloisia koukkuja. Uusi Ismi –raitaa voisi jopa kehua suhteellisen mainioksi biisiksi. Sanoituksiinkaan ei sisälly korviintarttuvia ärsyttävyyksiä.

Levyn yksittäiset viisut eivät silti paria poikkeusta lukuunottamatta tahdo millään tarttua mieleen, ja taustalla soidessa musiikki muuttuu usein silkaksi pastellisävyiseksi äänitapetiksi. Tuohon perustavanlaatuiseen ongelmaan ei auta edes mukavan eloisa ja särmikäs tuotanto. Ei huvittaisi antaa pahaista kahta pistettä tällaiselle perustasokkaalle ja sympaattisenkin oloiselle yhtyeelle, mutta minkäs teet kun ei vaan nappaa.