Tähän tekee muutosta melko elinvoimaisena tunnetun hardcore-kaupungin, eli Lappeenrannan Another One Dead. Vaikka yhtyeen nimi on perin kliseinen tälle genrelle, sen käyttämät metallielementit tuovat ne hyvät puolet selkeästi esille. Riffeissä on melkoinen arsenaali käytössä, sillä niin Jussi Loiri kuin Vesa Sinkkokin ovat metallinsa opiskelleet varsin kunnioitettavassa määrin. Vaikkei metallin käyttö hardcoressa enää tänä päivänä ole kovinkaan harvinaista, tekee Another One Dead sen oikein, hieman samalla tavalla kuin vaikkapa St Hood tai Down My Throat.

Kaikkein valitettavinta tämän debyytin kannalta on se, että Tuomas Hirvikallion laulu on turhan monotonista. Vaikka vihaa ja turhautumista tai vaikkapa rakkautta huudetaan sielusta ulos, kannattaa siihen lisätä väriä.

Kuitenkin levy nousee selkeään kärkikaartiin omista kuulemistani kotimaisista tekeleistä kyseisen alajaoston keskuudesta. Rytmikäs kitarointi ja maukkaat riffit tarjoavat sen verran vastinetta rahoille, että varauksetta jokaisen hardcore-ystävän kannattaa ainakin käydä yhtyeen keikoilla ja kuunnella tämä levy.