Levy käynnistyy mukavan rokkaavasti. Ensimmäiset biisit Motordrug, It Burns, Suck My Dry ja Beautiful Crazy saavat aikaan jonkinlaista vipinää ja ilon aihetta, vaikka sanoituksissa liikutaankin synkeämmillä poluilla. Tarttumapintaa ja kivoja melodioita on mukavasti ja meininki kohdallaan. Reilun puolituntisen lätyn edetessä yli puolivälinsä alkaa häiritä se sama asia, joka aika monen muunkin bändin kohdalla, eli liiallinen saman toistaminen, ja kappaleista alkuun koettu ilo alkaa muuttua väkinäiseksi.

Addicted To ei edusta millään tasolla minkäänlaista omaperäisyyttä, mutta kyllähän soitto ja laulu toimivat pääasiassa ihan kelvollisesti. Alan kliseet ovat myös kovassa käytössä, mutta mitäs siitä, jos on mukavaa ja rokki soi.