Íslan kolmas omakustannetuotos kumartaa riffejä, laulumelodioita ja biisirakenteita myöten Rivers Cuomon suuntaan ja sitä kautta myös perinteisempään jenkkipoppiin. Omaperäisyys ei siis ainakaan tämä levyn perusteella ole yhtyeen valtteja. Toteutus sen sijaan on. Soitto- ja varsinkin laulupuoli stemmoineen rullaavat mainiosti eikä tuotannossakaan ole moittimista. Markus Kaakisen laulusuoritusta kuuntelee myös mielellään, varsinkin kuin siihen on maltettu jättää inhimillistä rosoa ja eloa.

Reippaammat Aalto ja Paljon meitä aiemmin ovat silkkaa Weezeriä suomeksi ja toimivat ehkä juuri siksi varsin hyvin. Levyn kolmas ja hienoisesti paras raita Kunnes löydät minut antaa koskettimineen ja väliosineen jo hieman monipuolisemman kuvan yhtyeestä. Vähiten weezermäisessä kappaleessa Hu Diessa puolestaan on hyvää yritystä yhdistää sympaattinen nostalgiahenki egotrippimaiseen suomipoppiin. Katkeransuloisessa Kaukana kaikista -slovarissa palataan kuitenkin tylsästi pisteeseen W.

Hyvistä poppiyhtyeistä on aina pulaa. Ísla osuu siihen rakoon varsin hyvin. Mutta jos radioaaltoja pyritään valloittamaan tällä materiaalilla kannattaa yhtyeen varautua ”Egotripin pikkuveli” ja ”Suomen Weezer” -tyylisiin naljailuihin.