Vaikutteet amerikkalaisesta rockista sekä kevyemmästä metallista, joka vastaa HIM-astetta, eivät ole aivan kaukaa haettuja. Soittokokemusta ja varmuutta bändillä on taustalla, mikä voikin saattaa yhtyeen lämmittelemään myös suurempia lavoja.

Vaikka kyseessä tuntuukin olevan hieman uskovainen orkesteri, on sitä nyt turha tässä tapauksessa käyttää heitä vastaan. Se ei liikaa heijasta varsin hyviin kappaleisiin, joiden lyriikoista kuulija voi löytää myös toisenlaisia merkityksiä. Bändiltä löytyy tuttu ja turvallinen turvaverkko, joten liian suurta harppausta tyylistäkään bändi ei ymmärrettävästi ota ensialbumillaan. Vahvuudet ovat ehdottomasti laulussa sekä ainakin hetkeksi mieleenpainuvissa melodioissa. Jälki on kuitenkin lopulta melko harmitonta.

Varmasti Frail saavuttaa ainakin oman nuoremman yleisönsä, jossa yhtyvät Negative-, Lovex- ja Rasmus-fanit. Fraililla on puolellaan vain hieman tukevammat biisit sekä laulaja, joka hallitsee äänenkäytön.

Aika näyttää kuinka pitkälle siivet kantavat. Unelmat voivat aina sen hetken mielessä kantaa, mutta kohdatessaan todellisuuden liian suurin odotuksin, voi matka jäädä lyhyeen. Potentiaalia, energiaa ja halua bändistä kieltämättä löytyy.