Varsinkin sävellykset ja soundit ovat mallikkaalla tavalla kuosissa. Ajoittaiseen murinaan on sotkettu hyvällä maulla puhtaampia osuuksia, ja riffeissä on mieleen jäävää toimivuutta ja nyansseja. Sovitusteknisistä ratkaisuista, varsinkin nimikappaleen osalta ovat pisteiden karttumiseen vaadittavat tasot savutettu kirkkaasti. Vokalisti Markus Mutta on erinomaisen laulusuorituksen lisäksi sekä miksannut, että tuottanut tämän ohjuksen. Samalla hän on osoittanut tällä levytyksellä olevansa tyrkyllä huomattavasti kirkkaammille pahnoille kuin ainoastaan tutuille demoja lähettelevän bändin laulajana.

Materiaalista huokuu rakkaus kyseistä musiikkilajia kohtaan, ja samalla myös soittamisen riemut ovat selkeästi haistettavissa. Yhtyeen jäsenten treenatessa vietetty aika ei ole mennyt pelkästään kaljoitellessa vaan soittoteknisiä ominaisuuksia on hiottu kynsinauhat lepattaen. Jos yhtye on tyytyväinen omaan saavutukseensa, niin sitä on myös arvostelija. Näin valmista tavaraa tulee aina silloin tällöin vastaan, ja nyt vuoro on Hatetrendin. Varsinkin kun seitsemän kappaleen demo pitää otteessaan koko kestonsa, eikä missään vaiheessa tule halua tarttua plattaa niskasta ja vaihdattaa maisemaa. Tämä on kuultu jokusen kerran aiemminkin mutta sanonpahan ihan kiusallani, että tästä yhtyeestä kuullaan vielä. Varsinkin kun saatekirjeessä luvataan uutta materiaalia vielä tämän vuoden puolella.