Yhtyeen valitsema hieman jokasuunnalta vaikutteita napsiva linja on siinä mielessä vain hieman ongelmallinen, että siihen on hieman vaikea löytää yleisöä tai genreä. Se menee niukasti vanhan koulukunnan hevin yli niin temmoissa kuin soundeissa, kasarijumittajille levy on ehkä hieman turhan hidas ja liian vähän iskevä, rokkipuolelle tämä on turhan ärhäkkä. Uusmetallibuumi on jo ohi eikä yhtye ole metalcorea, joten silläkään puolella ei hirveästi faneja löydy. Mutta ei sitä koskaan tiedä, jos Kiana repäisee sellaiset täystyrmäykset kehiin mitä Stam1na teki muutama vuosi sitten demoillaan, niin voi olla että tästä tulee seuraava trendi.

Ainoa mitä itse selkeästi kaipasin kappaleisiin on dynamiikka, iskevyys ja jotakin pieniä mieleenjääviä nyansseja. Hyviä biisejä pystyy tekemään vaikka kymmenen tunnissa jos on nopea säveltäjä, mutta erinomaisia hyvällä tuurilla kerran elämässä. Kappaleet kyllä toimivat tälläisenäänkin, mutta koska ne ovat turhan tasaisia, eivät ne tunnu jäävän mieleen.

Uusia kappaleita tehdessä on hyvä konsti testata niitä soittamalla kappaleet sellaisella kaverilla, kuka ei kappaleita ole kertaakaan kuullut. Soita kappaleet hänelle randomissa järjestyksessä kerran läpi. Tämän jälkeen kysy, mitä henkilölle jäi mieleen toisesta kappaleesta (ei siis missään nimessä ensimmäisestä tai viimeisestä) ja tämän jälkeen kysy miten kappaleen kertosäe meni. Jos kohdehenkilö muisti enemmän kuin kolme asiaa ja kertosäkeen sanat edes jotenkin sinnepäin, niin siinä on helvetin hyvä biisi. Pään nykiminen ja tahdin hakkaaminen on myös isoa plussaa.