Itse musiikki on puoliakustista hämyisää ja humisevaa äänimaisemaa, jossa musiikki jatkuu katkeamattomana vuolaana virtana. Ehkä sen tekee laulun puuttuminen, ehkä radikaalisti äänikudelmasta erottuvien äänien tai melodioiden puuttuminen; olen kuitenkin pakotettu toteamaan että levyn alusta loppuun on vaikea pysytellä valppaana. Uzva kuulostaa hienolla tavalla suomalaiselta. Paikoitellen mieleen tulevat Anssi Tikanmäen, Pekka Pohjolan ja Jukka Tolosen teokset. Hauskasti nimetty Arabian Ran-Ta tuo välähdyksenomaisesti mieleen Tolosen Tiger-kappaleen. Chinise Daydream tuo mukanaan hajuja ja makuja kaukaisesta idän maasta. Kirkkain hetki on joukosta erottuva Vesikko (osa 9), jossa saamme nauttia sellon ja harpun sävyttämästä harvinaislaatuiesta säveltaiteesta.

Soundimaailma on eläväinen, orgaaninen, metsäinen ja rentouttava. Tuotannon mukaan olisi voinut ottaa vähän terävämpää, rohkeampaa ja nykyaikaisempaakin näkökulmaa. Sanomattakin lienee selvää, että soittotaidossa Uzva kilpailee täysin eri sarjassa useimpien suomalaisten bändien kanssa. Mukana oleva improvisaatiovaikutelma tuo lisäpisteitä. Vaikka Uoma on ajoittain hieman pitkästyttävää kuunneltavaa niin tunnelman luojana se onnistuu melko hyvin. Parantaa loppua kohden kuin sika juoksuaan.