Myrkkykielen panostus tarttuviin kertosäkeisiin kuuluu selvästi. Jokaisessa rallissa on hyvin mukaansatempaava kertsi ja lyriikat ovat suomirockille tyypillisessä “ahdistusmoodissa”. Pätevän kuuloista menoa, mutta tunteita ei Kiro juurikaan pääse herättämään. Jos on aivan lääpällään suomirockiin niin Myrkkykielikin toimii varmasti. Hiukan rohkauttaa omaan suunnan etsimiseen kuitenkin jää kaipaamaan. Suositellaan erityisesti Miljoonasateen ja Yön ystäville, jotka ovat tykästyneet myös aavistuksen verran raskaampiin kitaroihin.