Kometan esikois-EP alkaa aivan nerokkaalla kitarariffillä, joka supervieheen tavoin vetää äimistyneen kuulijan mukaansa, halusi hän sitä tai ei. Tällaisen riffin varaan voi huoletta rakentaa kokonaisen biisin ja Trumpeter onkin ehdottomasti Gravyn paras kappale. Eivät CD:n loput neljä raitaa toki huonoja ole, ainoastaan Growing a Beard on kömpelössä hassuudessaan hieman rasittava.
Trion musiikki on sekoitus raskasta grungeriffittelyä, perinteisempää rockia, Beatles-poppia ja jazzia. Kometan instrumentaalinen puoli on kerta kaikkiaan loistava; sävellykset ovat omaperäisiä ja ne rokkaavat kuin faan. Mutta, mutta… jälleen on pakko nipottaa laulupuolesta. Valitettavasti kitaristilaulaja Olavi Vänttisen ääntämyspolitiikka tökkii pahemman kerran. Ääntä kyllä löytyy mutta laulu kuulostaa välillä tahattoman koomiselta ja sanoituksista jää aika epämääräinen kuva. Jonkinlaista nokkelaa rock-kliseiden viljelyä kai niissä harrastetaan.
Kokonaisuutena Gravy on silti mitä mainioin paketti joka kulkee ontuvista vokaaliosuuksistaan huolimatta kuin höyryveturi. Tieto siitä, että Kometa on vallan erinomainen livebändi, antaa myös pontta kuunteluun, ja nämä studioesitykset tuntuvatkin toissijaisilta loistaviin keikkaversioihin verrattuna. Tähän orkesteriin kannattaa siis ehdottomasti tutustua liveteitse, sillä tämä EP ei kerro koko totuutta, vaikka onkin debyytiksi huipputasoa.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Tom Sundberg Arvosteltu: 03.03.2003 Levy julkaistu: 2003
Kirjanmerkkaa tai jaa
Kommentit
Samuli (04.03.2003 10:57:55)
Jees, kyseessä on melko omaperäinen keitos, joka rokkaa mallikkaasti. MIeleen tulee ajoittain Primus ja Helmet.
sbergo (04.03.2003 11:52:51)
Tosiaan, tuossa Trumpeterissa on pikkaisen Primus -henkeä. Mietinkin että siinä on jotain tuttua fiilistä, mutta ei tullut mitään tiettyä mieleen. Ehkä se johtui siitä, että tuota Claypoolin orkesteria on viimeksi tullut kuunneltua joskus vuonna yksi ja kaksi.
Sari (04.03.2003 14:11:56)
Hmm, itse kyllä tykkään noista sanoituksistakin. Kyllähän ne ovat aika näsäviisaita, mutta mielestäni homman kuitenkin pelastaa se, että niitä kuunnellessa tulee fiilis, että ne ovat tahallisesti jotenkin hönttejä. Eli että bändi tajuaa itsekin, miltä ne kuulostavat ja on siihen aivan tyytyväinen. Loppujen lopuksi, kun Kometa näyttäisi kyllä olevan tosissaan, muttei missään nimessä vakavissaan, niin tuollainen "kasvatanpa tässä partaa" -meininki on vain piste iin päälle. =)
sbergo (04.03.2003 16:20:35)
Rento meininki välittyy ilman muuta, ja sopii kyllä musiikkiin. Laulu on kyllä välillä sellaista vääntelyä, ettei kaikista sanoista saa selvää. Esiin nousevat fraasit ovat varmastikin itsetarkoituksellisesti hassuja, mutta toteutus vaan on hieman kömpelö. Ja minulle tulee ainakin sellainen olo, että nojoo, whatever. Ehkä lyyrikat ovat kokonaisuuksina parempia, vaikea sanoa, kun ei ole noita tekstejä käsillä. On niissä toki hyviäkin juttuja, esim. Paris-kappaleessa kierrätetään oivasti nerokkaasti "Love, love me do":ta. Ja jotkut kertosäe-huudahdukset ovat kieltämättä ihan iskeviä.
Samuli (05.03.2003 11:07:50)
Jos levyllä on biisi jossa puhutaan parran kasvattamisesta, ei se voi olla aivan huono ;) Kometa sai minut kaivamaan esiin Primuksen Frizzle Fryn, joka onki huippu levy.
Tämä viikko | Blogi
Kometan esikois-EP alkaa aivan nerokkaalla kitarariffillä, joka supervieheen tavoin vetää äimistyneen kuulijan mukaansa, halusi hän sitä tai ei. Tällaisen riffin varaan voi huoletta rakentaa kokonaisen biisin ja Trumpeter onkin ehdottomasti Gravyn paras kappale. Eivät CD:n loput neljä raitaa toki huonoja ole, ainoastaan Growing a Beard on kömpelössä hassuudessaan hieman rasittava.
