Päiväkummusta kajahtaa. Kolme demoa purkittanut vantaalainen ryhmä on tällä uudella, kolmen biisin teoksellaan, tehnyt meikäläiseen syvän vaikutuksen ja kadun sitä, etten Kuritushuoneeseen astunut silloin kun siihen oli tilaisuus. Asioita voi kukin nähdä omassa pienessä elämässään, jokainen siis halumallaan tavalla, minä omallani. Mutta tässä yhtyeessä näen vankkaa seuraa samaan pöytään Hateframen ja Pain Confessorin kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, että kyseiset yhtyeet kuulostaisivat Hatetrendiltä tai vaihtoehtoisesta Hatetrend noille edellä mainituille. Ei missään nimessä, mutta nuo kaksi loistavaa esimerkkiä metallin turvatusta tulevaisuudesta tuli ensimmäisenä mieleen. Ja Hatetrend voidaan lisätä samaan nippuun.
Yhtye kärsi demon jälkeisenä aikana hienoisesta miehistövajeesta, mutta ainakin tällä hetkellä yhtyeen kotisivuilla on asian korjaava viesti. Kaikki OK. Yhtyeen varsinainen nokkamies, Markus Mutta on nikkaroinut kaikki kolme kappaletta ja hyvällä maulla kaiken lisäksi. Tavallaan sinkkuna toimiva julkaisu avataan Weak-nimisellä, petturuudesta kertovalla laululla. Jokainen voi tehdä omat tulkintansa, tai kappaleen kirjoittanut henkilö voi lopulta avata hieman arkun kantta ja kertoa mistä oikein on kyse. Riffittelyn ottaessa tukea pääasiassa vanhan koulun kaiteesta ja vokalisoinnin kulkiessa mureammalla puolella, on kappaleen dynamiikka kerrassaan tyrmäävä. Omin avuin tehty kappale pitää sisällään angstia ja erittäin voimakkaan pettymyksen tunteen, joka on välitetty kuulijalle erinomaisella tavalla.
Kakkosena tulee hieman kevyempi ja säröttömämpi Lullaby Of The Wicken Man. Eräänlainen kehtolaulu, kuten nokkelimmat nimestä saattoivat päätellä. Kappaleen kitaroinnissa on aavistus opethmaisuutta, ja samalla myös tunnelma on leppoisan synkkä. Tämän tulkitsen eräänlaisena vedenjakajana kahden erilaisen kappaleen välillä. The Dark Place on demon kappaleista se toinen suosikkini. Riffit tällä kappaleella kuulostavat aavistuksen "nykypäiväisemmältä" kuin Weak-kappaleessa. Vokalisointi on ajoittain aavistuksen huokaavaa, puhtaampaa, mutta mukaan mahtuu hieman murinaakin. Nuo keskimmäisen kappaleen opethmaiset kuviot eivät kamalasti mieltäni lämmitä. Tosin eivät ne missään tapauksessa laske demon, taikka yhtyeen arvoa sen enempää.
Mutta pääasia on se, että homma toimii ja hevoset syövät kauraa. Erinomainen demo, jolle on lupa odotella jatkoa lähitulevaisuudessa. Hyvää kotimaista metallia on aina ilo kuunnella, eikä Hatetrend tee poikkeusta. |