Billy Idol – Devil´s Playground

Vanha imagopunkkari on palannut. Yli kymmenen vuoden levytystauosta huolimatta tukka ja nenä ovat pysyneet lumenvalkeina, ja vatsalihaksetkin ovat kunnossa. Tästä voinee päätellä jotain Billy Idolin vapaa-ajan harrastuksista.

Musiikillisestikaan ei ole lähdetty umpihankeen suksimaan. 80-luvun menestyksen vuosilta on säästetty riittävästi osatekijöitä soundipuolelta, jotta vanhat fanit kokevat homman omakseen. Muilta osin soundia on modernisoitu aivan kiitettävästi. Tyylillisesti Idol hyppii sujuvasti kasarikaman, MTV-poppunkin, rankahkon hardrockin ja bonjovimaisten balladien välillä. Välillä homma sujuu oikein sutjakasti, mutta kyllä sekaan fillereitäkin mahtuu.

Billyn karismaattinen ääni kaikkine tulkintakliseineen on tallella, mikä lienee kuitenkin lopulta se tekijä, jolla tämä albumi nousee muun markkinoille suollettavan geneerisen rock-roskan yläpuolelle. Uutta Rebel Yelliä tai White Weddingiä ei toki kuulla, mutta ei tätä kuunnellessa myötähäpeän tunnekaan onneksi päätään nosta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-09
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.