Tampereella polttopullovarastoaan pitävä yhtye on tällä uudella demollaan ensimmäistä kertaa meikäläisen soittimessa, ja jotenkin pelon sekaisin tuntein odotan, mitä tuleman pitää. Olen ainoastaan kuullut määritelmiä tyylistä ja ne vaihtelevat metalcoresta grindcoren kautta deathcoreen. Tuo deathcore kuitenkin lienee lähinnä totuutta kaikkien rakastamasta sceneperseilystä, joten pitäytykäämme siinä. Vaikka varauksella on tuokin tyyli otettava, koska variaatiot eri tyylien välillä ovat suhteellisen suuret. Paketti näyttää ulkoisesti erittäin valmiille suurempaankin levitykseen, eikä tässä oikeastaan voida demosta puhua. Mutta sellainen nyt kuitenkin kyseessä on.

Lambs-niminen raita on ensimmäiseksi valittu, ja täytyy sanoa, että pahin pelkoni ei käynyt toteen millään muotoa. Rokkaavaa riffiä tuetaan Antti Viidanojan napakalla kannuttelulla. Ehkä tässä kappaleessa tuo kannuttelu on se, joka itselleni luo yhteyden pelkäämääni grindcoreen. Mutta Defiance-raidalla päästellään sitten hieman suurempia höyryjä pois ja tempoa kasvatetaan. Kitarat pitävät mieleenkiinnon yllä kappaletta kohtaan, vaikka rummuttelu uhkaa välillä karata sfääreihin, joihin meikäläisellä ei asiaa ole. Vaihteleva tempo ja rikkaat riffit saavat kappaleen kuulostamaan raikkaalle.

Kitaristikaksikko Tom Gardiner ja Tero Rinne ovat kuunnelleet muutakin musiikkia kuin pelkästään metallia, sen voi sanoa tuntematta miesten taustoja musiikillisella puolella sen enempää. Vaikutteita rifeissä on sekä karusellipuolelta, että orgaanisemmasta brittiläisestä musiikista, kuten nyt vaikkapa The Coral ja Space. Kokeilunhalu on pettämätön ja se tekee tästä levystä erilaisen.

Levytyksen jokainen kappale tuo tullessaan omanlaisiaan ulottuvuuksia. Kahta asiaa lukuunottamatta, ja ne ovat hieman lihaton vokalisointi ja jatkuva kannujen kopina. Vielä kun saamme Erkki Hätisen lauluun lisää brutaalisuutta ja annoksen eräänlaista miehisyyttä, niin se olisi siinä. Nimikappale Blastradius on vokalisointien puolesta hieman selkeämpi kuin edeltäjänsä, johtuen varmasti kappaleen tyylillisestä eroavuudesta. Tähän tekeleeseen ennakkoluuloinen suhtautuminen ei välttämättä anna parasta pohjaa, joten avoimin mielin kohti uusia seikkailuja. Se tullaan palkitsemaan. Kuten nyt vaikkapa omalla suosikkiraidallani, Defiancella.