Vaikutteita on imetty Atlantin molemmilla puolilla vallinneista kuolonmetallisuuntauksista, mutta musiikin yleisilme on erittäin moderni, eikä minkäänlaista retroilua tai suoraa kumartelua esikuville ole havaittavissa. Myös esimerkiksi Panteran varhaisempaa tuotantoa on varmasti kuunneltu, mikä ilmenee suorimmin Nyströmin murinan melodisimmissa, anselmomaisissa kohdissa. Pääosan ajasta mies kuitenkin raivoaa kuin hullu, eikä teknisesti pätevä bändikään näpyttele kieliä kukkahattutunnelmissa. Riffittelyn ajoittain tauotessa säröstä on aistittavissa At the Heart of Winterin aikaisen Immortalin mallista pohjoista kylmyyttä, mutta pääosin viisikko luottaa nimenomaan aggressioon eikä tunnelmaan. Kyvyissä ei jäädä jälkeen juuri kenellekään, joten seuraava askel olisi tehdä sävellyspuolella jotakin ikimuistoista.