Iron Maiden – Dance of Death

Iron Maidenin 13. studioalbumi, Dance of Death, myi kultaa oltuaan kaupoissa vasta kolme päivää. Levyn hankkineet fanit tuskin joutuivat pettymään. Tarjolla on sitä, missä Maiden on parhaimmillaan: monipuolista ja tinkimätöntä melodista metallia.

Dance of Death on tyylillisesti yhdistelmä uutta ja vanhaa. Kuultavissa on siis vaikutteita yhtä lailla niin Somewhere in Timelta kuin The X Factoriltakin. Tahti- ja sävellajivaihdokset, moniosaiset kappaleet ja tempovaihtelut taas palauttavat mieliin yhtyeen mieltymyksen 70-luvun progeen. Tutun ja turvallisen ohella voi bändiä tunteva löytää levyltä roppakaupalla uutta tavaraa. Kitarasoundit ovat tavallista kokeellisemmat, ja synia on käytetty aiempaa rohkeammin. Uusia aluevaltauksia ovat myös akustinen Journeyman ja tuplabasarit Face In The Sandissa. McBrain on niin ikään ensimmäistä kertaa urallaan Maidenissä osallistunut säveltämiseenkin.

Dance of Deathin kappaleista ylitse muiden nousee ensimmäisen maailmansodan kauhuista kertova Paschendale. Häkellyttävän hieno eepos seisoo tasaveroisena vanhojen Maiden-klassikoiden rinnalla. Vaikka bändi mielellään ilmoittaakin olevansa epäpoliittinen, näkyy yhteiskuntakriittisyys sanoituksista vähintään rivien välistä. Irakin sodan ajankohtaisuutta ei voi olla huomaamatta vaikkapa juuri Paschendalen tai Face in the Sandin teksteistä.

Montségurissa taas käsitellään uskonnon käyttöä poliittisiin päämääriin, vaikka tälläkin kappaleella sinänsä on historiallinen perusta. Kappaleen duuriosan ja lyriikan välillä on neroutta lähestyvä kontrasti: “As we kill them all, so God will know His own”, laulaa Dickinson hilpeässä melodiassa. Tasavahvan albumin ainoa heikompi biisi on single Wildest Dreams, joka hyvistä riffeistään huolimatta jää muun materiaalin varjoon.

Vaikka Brave New World oli onnistunut “paluu”, pesee Dance of Death edeltäjänsä kaikilla osa-alueilla. Sävellys on vahvempaa ja ennen kaikkea tasaisempaa, kolmen kitaran sovittaminen on onnistunut paremmin ja Harriskin on löytänyt vanhaa väriä bassokulkuihinsa. Dickinson laulaa levyllä kenties monipuolisemmin kuin koskaan, tekniikasta ja tulkinnasta todella otetaan kaikki irti. Onneksi edes yksi vanhan liiton bändeistä vielä muistaa, miten metallia tehdään.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-09
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.