Katoamispiste jatkaa Murenan kieroa metallista linjaa, eikä se päästä kuulijaansa yhtään helpommalla kuin Metonin jaksokaan. Bändin monipuolisuudesta ja koukeroisuudesta tuleekin mieleen ne ajat, jolloin YUP edusti vaikeasti lähestyttävän rockin marginaalia linjaa, eikä suuri yleisö pitänyt. Bändi on ehkä itsekin tajunnut tuon yhtälön ja kysynyt itse herra Jarkko Martikaista studioon vierailevaksi laulajaksi Katoamispisteen kappaleeseen Huipennus. Toisaalta Metonin jakso oli tavallaan vieläkin lähempänä YUP:n varhaisaikoja kuin nyt uutukainen, olihan levyllä myös yleisesti kevyempi soundimaailma. Nyt soundi on hieman raskaampi ja periksi antamattomampi, vaikka seassa on paljon mainittuja rock-elementtejä, jotka korostuvat etenkin Jarno Kankaan puhtaissa laulusuorituksissa. Debyytillä vielä koristiin äkäiseen sävyyn, mutta tällä kertaa ilmaisu on silotellumpi.

Katoamispiste on jaettu kahteen neljän biisin ja yhteen kolmen biisin mittaiseen näytökseen, joiden pointti on lyyrinen. Vaikeasti ymmärrettävät syvälliset kappaleiden teemat pitävät sisällään aina alun, keskikohdan ja huipennuksen. Toisaalta jaon voi omaksua myös toisella tavalla: Biisien vaikean lähestyttävyyden vuoksi voi olla helpompi kuunnella levyä pienten ”hengähdystaukojen” kera.

Kuten mainittua, levy ei päästä kuulijaansa tälläkään kertaa helpolla, eikä nykystandardin mukaista radiotavaraa todellakaan kuulla. Levy vaatii auetakseen erittäin paljon soittoa ja se voi olla tänä päivänä musiikkia kuuntelevalle kertakäyttönuorisolle liikaa. Katoamispiste tarjoaa sopivasti haastetta ja tiukkoja tilanteita. Bändi saa pidettyä kokonaisuuden yhtenäisenä, vaikkakin rönsyilevänä pakettina. Katoamispiste on pirun haastava teos, joka tarjoaa kuitenkin riemua sitten auettuaan.