Varsinaisia nimettyjä biisejä levyllä on 11 vaikka raitoja löytyy 21. Aika paljon on siis skittejä palasteltu väliin. Tämä voi tietysti tehdä kuuntelukokemuksesta jossain määrin hämmentävän, mutta se lienee tarkoituskin. Mitään helppoa albumia Steen1 on tuskin yrittänytkään tehdä. Kaikesta häröilystä huolimatta (tai juuri siksi) albumi on dynaaminen ja monipuolinen. Siinä riittää pureskeltavaa ja se nostattaa tunteita.

Miehen itsensä mukaan lätty lähti syntymään ideasta käyttää räpissä harvinaisempia tahtilajeja. Kaikista 9/8, 6/4 ynnä muista näppäryyksistä huolimatta homma ei kuulosta yhtään niin hankalalta, kuin voisi ensi alkuun kuunnitella. Rytmi tarttuu korvaan ja menee luihin ja ytimiin tai minne meneekään, mutta toimii. Niin, ja skiteistä löytyy niin Suomen Talvisotaa (kyllä, Kekkonen Rockia), punkkia kuin Vintiöitäkin. Laulupätkät onnistuvat paikoin muistuttamaan Leevi and the Leavingsia.

Sanoituksissa on kuunneltavaa ehkä enemmän kuin kahdella aiemmalla pitkäsoitolla: osansa tähän on varmaan Pyhimyksellä, joka on toiminut levyn "vokaalituottajana". On Stenkka selkeästi kehittynyt itsekin (ja tämä ihan näin vanhempia tekstejä moittimatta). Ainakin sanoitukset ovat mukavan kulmikkaita ja metaforisia. Teinit kääntää ovisilmän sisäänpäin ja silleen.