Laulaja-lauluntekijänä ei ole helppo olla. Se oma massasta erottava seikka, joka on oltava, tuppaa erottamaan kuulijat vihaajiin ja rakastajiin. Tamperelainen Louna Widenius on saanut valmiiksi debyyttialbuminsa, joka sisältää tukun folk-rockin puolelle kääntyviä positiivisia kappaleita, joista voi aistia jopa jonkinlaista hippimeininkiä. Lounan positiivinen asenne, joka kuuluu kappaleesta kappaleeseen, on varma vedenjakaja.
Kunhan liike jatkuu on täynnä pääosin verkkaisia, kitaravetoisia kappaleita. Kitaransoitto onkin levyllä tasalaatuista ja monessa kappaleessa esiintyvät näppäilyosuudet ovat hyvinkin kauniita. Piano toimii yhtä vahvasti kuin kitarakin ja kun vierailevat soittimet toimivat myös, on musiikillinen pohja Lounan tulkinnalle hyvä, vaikka kappaleet eivät mielikuvituksella juuri juhlikaan.
Harmittavasti Lounan laulu ei vakuuta. Lounan ääni pinnistelee liian korkealla ilman minkäänlaista pehmeyttä ja se käy hyvin pian ärsyttäväksi. Tämän lisäksi laulusta ei kuulu tunteet lävitse juuri ollenkaan. Keskinkertaisen laulun myötä sanoitukset jäävät hämäriksi, koska laulua ei yksinkertaisesti tee mieli kuunnella. Sanoituksissa itsessään ei vikaa ole, vaikkakaan mitään silmiinpistävän nerokasta ei näistäkään löydy.
Toimiva musiikillinen teos painuu harmittavan alas tasoonsa nähden laulun laaduttomuuden takia. Louna tarvitsisi rentoutta ja vivahteita lauluunsa, jotta se voisi nousta musiikillisen puolen tasolle. Jos tämä joskus tapahtuu, voisi Lounasta povata suurempaakin menestystä.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Juuso Koistinen Arvosteltu: 03.03.2009 Levy julkaistu: 2008