Kissin Rock and Roll All Nitea muistuttava rumpuintro avaa You Can Be My Radion, ja iloisesti kilkattava piano hallitsee yleissointia. Biisistä tulee välittömästi hyvälle tuulelle. Erinomaisen tarttuva kappale, tosin piristävän innostuneen oloinen laulaja/kitaristi/biisinikkari Alex Tomson luultavasti puhaltaisi eloa kuolleeseen kissaankin. Kakkosbiisi Strangerilla mennään jo huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa. Sävellyskynä on terävääkin terävämpi, melodia on yksinkertaisesti kaunis, ja nostaa biisin varsinkin kertosäkeessä huikeaan lentoon. Kitarasooloakaan ei sovi unohtaa, miljoonaa nuottia ei tarvita, jos tyylitaju on lähempänä Jeevesiä kuin Woosteria. Biisien soundit ovat tasapainoiset ja täyteläiset, kaikki kuuluu selvästi ja heleästi, luonnollisuudesta tippaakaan tinkimättä. Kaksi täysin erilaista biisiä jaksavat pitää mielenkiinnon helposti yllä. Tämä tekee kuuntelusta helppoa, bändin monipuolisesta lahjakkuudesta saa kattavan kuvan, ja kuulija jää sopivasti kaipaamaan lisää. Minua ainakin alkoi kiinnostaa kovasti, heräisivätpä nyt jo levy-yhtiöissäkin.