Chaosmos pitää sisällään neljä kappaletta, joiden tunnelma on ladattu pitkälti norjalaistyylisin eväin, mutta vaikutteita löytyy muualtakin. Karkeasti voisi sanoa että Antipopen ilmaisu tipahtaa uudemman Satyriconin rokkaavuuden ja rouhevuuden, Iron Maidenin melodioiden sekä North from Here -levyn aikaisen Sentencedin kylmien tunnelmien väliin. Myös vocals-osastossa voisi käyttää samoja verrokkeja Bruce Dickinson pois lukien. Antipope painii silti toimivasti pääosin omassa lestissään ja välttyy täysin suorilta vertailuilta.

Antipopen kantavin juju on kuitenkin toimivissa kappaleissa, joissa se onnistuu puristamaan pihalle sen olennaisimman energian. Demon biisianti on melko tasaista, mutta tiukin aineisto löytyy silti aloittavasta Monologue-kappaleesta, jossa yhdistyy toimivasti niin rokkaavampi puoli kuin melodinen black metal -paahto. Raaemman kaman ystäviä hemmotellaan puolestaan kiekon loppupäässä.

Vaikka äänitteellä on mittaa lähemmäs puoli tuntia, se kestää kuuntelun ilman puudutusta ja lätyn laittaa mieluusti koneeseen uudestaankin. Antipopella on musiikillisesti eväät hanskassa mitä tulee tulevaisuuteen ja uusiin kujeisiin.