Neljän kappaleen EP on yhtyeen ensimmäinen virallinen julkaisu, mutta se on hoidettu omakustanteena. Tämä lisää yhtyeen kiinnostavuutta kuitenkin pari pisaraa ja samalla se toimii osoituksena päättäväisyydestä. Päättäväisyyttä on myös materiaalissa, sillä sävellyksinä laulut ovat ilmavia, eikä niihin ole liitetty turhia taiteellisia krumeluureja.

Ride the Wolf avaa levyn hieman muuta materiaalia koukeroisempana, mutta kaikin puolin maltillisena. Alkupuolella kitarat vyöryvät uhkaavasti kohti, mutta samalla ne julistavat positiivista mielikuvaa. Lopussa kulku hieman hidastuu ja uhkaa jopa loppua kokonaan. Avauskappale ei edusta missään nimessä kokonaisuutena yhtyeen parasta osaamista.

Out of Sight päästää kahlitun sielun irti ja näyttää esimerkillisesti kuinka orgaaninen indie voi parhaimmillaan olla tarttuvaa ja kaunista. Oman tunnelman kappaleeseen tuovat viulut, sekä Minnan erinomainen ja ajoittain jopa haavoittuvainen tulkinta. Goodbye Fireflies on selkeästi oman 90-lukuisen tunnelmansa kaipuun keskellä toimiva kappale. Se yhdistelee Elastican räväkkyyttä ja Dubstarin hienostunutta heleyttä.

Viimeinen raita The Blank Page on melkein kymmenen minuutin mittainen järkäle, joka on tunnelmaltaan varsin vieno. Kappaleessa on aavistuksen tekijöitä, joiden vuoksi sitä ei kovinkaan montaa kertaa viitsi kuunnella. Samaan vetoon on kuitenkin todettava, että kappale pysyy kyllä kasassa, mutta ideaalisen koukuttava se ei ole.

Tamperelaisilla ei ole hätää, sillä indie on ala, joka kukoistaa jatkossakin. Tästä on loistavana esimerkkinä On Volcano, joka on hauras, mutta sisäisesti vahva.