Humanography sisältää kuusi rivakkaa menopalaa, jotka eivät ole onneksi yhdestä puusta veistettyjä. EP:n avaava On the Stars ottaa heti luulot pois raskaalla poljennollaan. Soundit ovat tukevat ja selkeät, kuten tällaisessa musiikissa pitääkin. Hey Boy I Know hellittää hieman, lisäten koneeseen popmaisia elementtejä. Sama kaava jatkuu koko lyhytsoiton ajan: rajummat biisit vuorottelevat astetta kevyempien kanssa, joskaan ääripäät eivät ole kovin kaukana toisistaan.

Humanography on tasavahva kokonaisuus, joka säilyttää mielenkiinnon koko kestonsa ajan. Heikoimmaksi jäävä Closer to the Sun on kelvollinen rykäisy, mutta vastaavasti se todellinen iskusävelmä antaa vielä odottaa itseään. Hyviä aineksia on riittävästi. Rammstein-juntta The Song by Heart pistää jalan liikkumaan, kun taas goottivaikutteinen We Won’t Meet Again päättää EP:n hartaissa tunnelmissa. Yhtyeellä on riveissään uskottava tulkitsija, ja musiikki on kaikin puolin valmiin kuuloista. Ei ole mahdotonta, että seuraava julkaisu tapahtuisi jo hieman virallisemmissa merkeissä.