Gojira – The Way of All Flesh

Gojiran neljäs pitkäsoitto on tärkein vuonna 2008 julkaistu metallilevy ja yhtye itsessään tämän hetken merkittävimpiä ilmiöitä raskaan musiikin saralla. Sen ennakkoluulottoman saumaton yhdistelmä eri tyylejä, soundeja ja ideologisia painotuksia tekee siitä omalaatuisen tapauksen, mutta ennen kaikkea Gojira kuulostaa, ehkä enemmän kuin mikään muu yhtye juuri nyt, siltä miltä 2000-luvun metallin soisikin kuulostaa. Raskaan musiikin historia tunnustetaan, mutta samalla luodaan jotain modernia, tähän päivään luontevasti istuvaa.

Jo pitkään metallissa trendinä ollut “progressiivinen” asioiden sekoittelu on saavuttanut tähänastisen lakipisteensä Ranskan Bayonnessa 1996 siinneessä Gojirassa. Pääasiallisina biisinikkareina toimivat veljekset Joe ja Mario Duplantier (kitaristi-laulaja ja rumpali) ovat luoneet äärimmäisen vaikuttavan, luokitteluyrityksiä hylkivän hirviön, joka viimeistään edellisellä From Mars to Sirius -levyllä nousi täyteen potentiaalinsa. Yhtyeen nimi on mitä osuvin. Kerrostaloja luhistavalla maanjäristyssoundilla on vastakappaleensa lyriikoissa, joissa käsitellään ihmisen hybriksen katastrofaalisia seurauksia maapallolle. Gojira-hirviöhän (eli Godzilla) syntyi ydinpommikokeen synnyttämän radioaktiivisen säteilyn seurauksena.

Ja mikä anatomia tällä hirviöllä onkaan! Musiikki ei ole matikkametallia, vaikka soittajat epäilemättä ovat Meshuggahinsa kuunnelleet. Se ei ole asennemättöä, vaikka groovaavan raskaita täsmäriffejä ja vingutuksia à la Pantera löytyy. Eikä tämä suinkaan ole mitään Isistä, vaikka tunnelmallisimpia kohtia voisikin jollain tapaa tulkita post-metal-vaikutteisiksi. Se ei liioin raaimmillaan örinäntapaiseen yltyvistä vokaaleista tai Morbid Angel -henkisistä, intensiivisistä ryöpytyksistä huolimatta ole puhtaasti death metallia. Tämä on sinänsä ironista, sillä The Way of All Fleshin lävitse kulkeva teema on nimenomaan kuolema.

Sanoituksista ei löydy verta ja suolenpätkiä vaan lähestymistapa on huomattavasti henkisempi. Kuolemaa käsitellään paitsi ajatuksena ja ideana suhteessa elämään, myös globaalilla ja ekologisella tasolla. Sanat eivät ehkä suurta runoutta saati filosofiaa ole, puhumattakaan täydellisestä englanninkielestä, mutta käsittelytapa on kontekstiin nähden sen verran virkistävä, että pieni kömpelyys suotakoon. Onkin suorastaan herkullista, että nämä tällä hetkellä kenties murskaavimpia soundeja lohkovat metallimuusikot ovat pohjimmiltaan hippejä.

Millimetrintarkan perkussiopainotteisesta myllytyksestä huolimatta musiikissa on humaani sielu, joka ilmenee lyriikoiden välityksellä melodisina nyansseina ja pitkäjännitteisen pohdiskelevissa kappalerakenteissa. Häntäänsä syövä Orobouros-käärme toimii otsakkeena ja innoituksena reinkarnaatiota käsittelevässä aloitusraidassa, jota kuljettaa asianmukaisen kiemurteleva kitarointi. Pettymystä maailman menoon kaihoisuuteen ja hypnoottiseen syntikkariffiin projisoivaa A Sight to Beholdia voi pitää melkeinpä slovarina. Kuoleman ja elämän välisen eron hämärtävässä Art of Dyingissa on yhtäältä hurjaa vyörytystä ja yhtäältä mystistä rajanylityksen tuntua. Yhdeksänminuuttinen eepos kääntyykin pitkällisessä kuuntelussa albumin antoisimmaksi ja mieleenpainuvimmaksi esitykseksi. Toki levyllä on myös kappaleita jotka vaan yksinkertaisesti ovat pirun hyviä metallibiisejä, kuten jylhästi tamppaava Vacuity tai raivokas Adoration for None, jossa vierashuutajana häärii Lamb of Godin Randy Blythe.

The Way of All Flesh on hitusen liian pitkä, mikä onkin ainoa moite. Pari biisiä vähemmän, ja albumi olisi täydellinen paketti. Osa levyn mittavasta 75 minuutin kestosta on tosin uhrattu varsin turhalle salabiisille ja sitä edeltävälle tyhjälle välille. Tuplavinyyliversiolla ei tosin tätä haukotuttavaa, kuluneempaakin kulunutta kliseetä ole laisinkaan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2009-01-19
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.