Koan on taitavien ja selvästi asialleen vihkiytyneiden ihmisten aikaansaannos. Tekstipuoli kallistuu perusjargoniksi, mutta ajaa välttäen asiansa, sillä lyriikoiden tarkoituksena tuntuu olevan tarinankerronnan sijaan vain sävellysten kuvittaminen. Päävastuu levyn onnistumisesta lankeaa siis sävellyksille, jotka venyvät lähes poikkeuksetta perinteistä pop-mittaa pidemmiksi.

Parhaimmillaan One Taste on hienoilla yksityiskohdilla rikastetussa ja leikkisässä Etsin ihmettä -kappaleessa. Toinen toimiva ääripää löytyy Hallayön yksinkertaisesti kauniista tulkinnasta. Näiden väliin asettuvat kappaleet jäävät monista mielenkiintoisista osistaan huolimatta hieman etäisiksi. Sulokutsu viettelee, mutta houkutus ei nouse tarpeeksi suureksi. Nimikkoraita päättää levyn, mutta vahvan pisteen sijaan viimeiselle riville tallentuu vain pilkku. Kaikesta huolimatta Koan on tutustumisen arvoinen teos, jolle kannattaa varata sopiva hetki kiireetöntä aikaa.